Meijän tessulaumaan singahti rytinällä kuuden kuukauden ikäinen beaglekakara toista viikkoa sitten. Ahontauksen Nasu on serkkuni ja hänen tyttöystävänsä tessu, joka oli muotoillut kodin irtaimiston lisäksi Isäntäväen hermot ihan uuteen uskoon. Aikamme asiaa tuumailtuamme päätimme, että Nasu lähtee nyt Teerivaaraan opettelemaan tavoille ja ihmettelemään, miten pikkutessulle voikin tulla eteen se päivä, ettei kertakaikkiaan jaksa pureskella sohvan kulmia. Sitä on vaan niin hitsin väskä..

Muutama päivä tätä...

...ja tätä....

...eikä pikkunasunen ole yrittänytkään muistella, miltä kaukosäätimet maistuu. Kun piikleriiviö on päässyt päivittäin lenkille joko itsekseen tai muun lauman kanssa, ei energiaa tunnu jäävän muuhun kuin syömiseen ja sängyn jalkopäässä loikoiluun.

Nasu on aivan ihana tessu, suurenmoinen persoona, jolla on hauskoja tapoja. Aamuisin on saatu herätä  poikkeuksetta vähän ennen kellon soittoa hassuun läpsytykseen.. Nasu ravistelee päätään ja läpsyttelee meidät hereille isoilla korvillaan. Pissihätä.
Nasu tykkää myös piilotella tavaroita ja on hyvin närkästynyt, jos hänen kätkönsä löytää. Paheksuvasti tuhisten Nasu kantaa saalistaan uuteen piiloon ja häntä pystyssä päristelee sitten menemään ylpeänä siitä, että on niin taitava piilottelija. Kunnes Emäntä löytää saaliin taas (esim. hevosen karsinasta lantakasan alla piileskelleen porkkanan). Nasusta on myös hauskaa leikkiä paimenkoiraa ja koota lampaat samaan kasaan. Lysti loppuu tosin kuin veitsellä leikaten siihen, kun Sanni The JohtajaUuhi on sitä mieltä, että NYT RIITTÄÄ!!! Nasulle tulee kiire juosta Emännän jalkoihin. Sieltä onkin hyvä näyttää kieltään ja puida nyrkkiä lampaille.. 'Tulkaa tänne tappelemaan, jos uskallatte!! Raukkikset!!"

 

Niinkuin muutkin tessut 'pienenä', myös Nasu on päässyt uuden Isännän ja Emännän kanssa kaupungin iloja ihmettelemään. On niin hirmuisen tärkeää saada maalaistessulle monenlaisia kokemuksia, niitä mitä ei kotipuolessa ole tarjolla. Kaupunkireissulla kävimme ensimmäisenä lemmikkieläinkaupassa ostamassa Nasulle huomioliivin. Nasu halusi myös solmuluun. Ja sai sen.

Kaupungissa päädyimme ihmettelemään myös niitä kamalia ritiläpohjaisia kierreportaita. Nasu oli kyllä ihan tavattoman rohkea. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen neiti tepasteli ihan ylös asti vain hieman alustaa arkaillen. Vaikutuksensa on varmaan sillä, että Nasu on ollut paljon Emännän mukana tallihommissa ja kirmaillut navetan puolella ristiin rastiin, myös lietekourujen katteena olevien ritilöiden päällä.

Hissit ja portaikot mentiin todella reippasti myöskin. Ihmetystä herätti eniten ehkä ikkunasta heijastuva peilikuva, jolle piti vähän ärähdellä ja ulvahdella. 'Ootkos siinä uhittelematta, senkin luppakorva, tai täältä pesee!!'

Mutta mikä Nasulle jäi varmaan kaupungista kuitenkin parhaiten mieleen? Ne ihanat tuoksut, joista meinasi mennä bienen beaglen bää ihan sekaisin!

Ympäröivä liikenne ja ihmiset eivät saaneet minkäänlaista ihmetystä aikaan.. mutta ne tuoksut! Pikkukoira kulki kuono maassa lähtöpisteestä päätepisteeseen välillä luoden Ihmisiinsä kiitollisia katseita.. 'Voih Jesta mikä Mesta!'

Nasun kanssa tässä jo vähän haaveillaan tulevista jäniksen metsästysreissuista. Ollaan tosiaan jo vähän harjoiteltukin kulkemalla maastossa ihmettelemässä metsän ääniä ja tuoksuja. Jäniksen jälkiin ei olla vielä törmätty. Myös paukutteluun pitää käydä tutustelemassa.. Saapa nähdä, joko tälle kaudelle neiti ottaisi ensimmäiset ajot...