Noniihh. Nyt se on sitten tehty. Nimittäin vaihdettu luokkaa tokossa Mimmin kanssa. Ja täytyy sanoa, että jos luokalle vois jäädä, me oltais jääty . Kolmostulos noinkin huonoilla pisteillä ei toisaalta ole kovin iso yllätys, varsinainen treenaus tavoitteellisesti ja AVOn uusien liikkeiden hiominen kun alkoi vasta tuossa tammikuun puolen välin jälkeen.. niihin aikoihin, kun ilmoitin koiran kokeeseen. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Sopinee tähän tilanteeseen paremmin kuin nyrkki silmään.. ohjaajan silmään.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Tässä tapauksessa kuva kertoo vähän turhankin paljon enemmän. Perusasennot olivat ihan OK, paitsi noudon loppuasento. Siihen piti puuttua ja korjata. Seuraamisissa Mimmi jätätti melkoisesti, ennakoiden jättäviä liikkeitä (treenattu liikaa jättäviä, liiaksi liikkeenomaisesti). Seuraamisista puuttui myös se pursuileva into ja puhti, joka Mimmin seuraamisessa on ollut aina ilon ja ylpeyden aihe! Se tuntuu vähän oudolta, seuraamista kun ei olla treenailtu eikä seuraamispätkiä otettu muuten kuin ihan muutama kiemura! Pieni seuraamispätkä ja vapautus loppupalkalle on ollut Mimmille aina yksi treenien kohokohdista..
Maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä sujuivat ihan hyvin muuten, mutta se jätättäminen seuraamisosuuksissa pudotti ihan oikeutetusti pisteitä. Kaukot meni nollille, kun Mimmu ei totellut ohjausta.. edes metrin päästä. Se oli vähän yllätys, kun kotona kaukot on menneet paristakymmenestä metristäkin ihan helposti. Uusi paikka ja koetilanne.. eihän se oikeastaan muuta tarvitse. Eli liike ei ole valmis vielä, jos se toimii pelkästään kotona . Sama juttu oli luoksetulossa, josta tuli komia läpijuoksu. Pysäytys ei toiminut niinkuin kotona.

Hypystä saatiin pyöriä nolla. Hyppy ei ole mikään Mimmin lempiliike ja aina se kisassa vähän jännittää, tarvitseeko toisen käskyn. Nyt ei tarvinnut, neito lähti innokkaasti hyppyyn. Hyvä hyvä, ajattelin. Mimmi jäi esteen taakse hieman vinoon ja kun sanoin 'Sivu' sen sijaan, että olisin sanonut 'Hyppy', pyörähti Mimmukka esteen ympäri ja tuli hienosti perusasentoon, Sivulle. Niinpä tietysti!

Ihan erityisen ylpeä Mamma saa olla kuitenkin Mimmukan noudosta! Aina niin vastenmielinen kapulan suuhunottaminen sujuu nyt hienosti ja tessu lähtee noutoon ihan reippaasti ja innolla. Olemme käyneet pitkän tien tässä ja tunnen todella saavuttaneeni jotain, kun noudon ja yleensä esineen suuhun ottamisen olen saanut koiralle näinkin mielekkääksi!

 Summa summarum: Nyt kun kisoista on pari päivää ja on saanut rauhassa kuutioida kaikkea tuntuu, että että Mimmin 'sisäinen moottori' ei käynyt kisoissa kuin yhdellä pytyllä. Eikä niitä tehoja ole löytynyt noina muutamina treenikertoina kotonakaan siinä määrin, mitä oli vielä toissa kesänä. Se toisaalta vähän ihmetyttää, kun treenitaukoa on kuitenkin takana peräti vuoden verran. Mimmi on aina ollut  mahdottoman helppo motivoida ja neito on ollut tosi isolla sydämellä hommassa mukana. Mimmi on tosin ollut viime kesästä lähtien hieman, jos nyt ei alavireinen, niin jotenkin 'ylirauhallinen' kuitenkin. Metsälenkeillä löntystellään aina viimeisenä eikä nuorempien kanssa oikein huvita painia. Mimmi ja Donna ovat olleet hiihtoretkillä melkein poikkeuksetta mukana joka kerta ja sielläkin Donna ehtii juosta kaksinkertaisen matkan Mimmiin verrattuna. Mimmukasta on kiva pötkötellä pihalla ja vahtia tiellä kulkijoita. Mimmistä on myös kiva chillailla Mamman kanssa tallihommissa ja syödä vatsantäydeltä hevonkakkaa. Mimmistä on myös ihan mahdottoman mukavaa makoilla Isännän ja Emännän makkarissa, ihan siinä jalkojen juuressa kyljellään, pitkin pituuttaan. Väistämättä mieleen tuikkii se, että neito täyttää kohtsillään viisi vuotta. Eihän se vielä meinaa alkaa Wanhaksi Koiraksi?

Ja sitten siirrymme Allin kuulumisiin.. Alli on lähtenyt jo parisen viikkoa sitten 'sovitteille' savukoskelaisen eläinlääkärin, Nurmen Hannan perheeseen tekemään sitä, minkä kaikista parhaiten osaa. Jakamaan rakkautta, iloa, onnea ja lohtua. Hannan perhe joutui luopumaan ennenaikaisesti rakkaasta labukanpennustaan ja hoksasimme, että Allihan se voisi olla aivan maino laastari ja ensiapu! Alli onkin sopeutunut uuteen paikkaan loistavasti, onhan ympärillä rakastava perhe ja kaverina ihana lapinporokoirapoika, Allin ensirakkaus.
Alunperin, kun 'tuomio' Allin lonkkakuvista tuli, ei tullut mieleenkään antaa koiraa muualle sairaseläkepäiviä viettämään. Ajattelimme, että mihin se Alli nyt kotoonsa lähtis. Pyöriköön muiden mukana, ja eläköön mahdollisimman kauan terveenä ja oireettomana ilonamme ja miesväen metsästyskaverina. Kun Hanna kertoi heitä kohdanneesta onnettomuudesta, tuli suru heidän puolestaan ja asia pyöri mielessä päivittäin. Yhtenä päivänä sitten iltatallissa touhutessa mieleen juolahti ajatus, että mitäs jos Allista tulisi Hannan ja perheen koira? Olisihan se Allillekin ihan unelmapaikka ja varsinkin siinä vaiheessa, jos lonkat alkavat vanhempana vaivata. Hannalla jos jollakin on ymmärrystä ja tietotaitoa auttaa koiraa parhaalla mahdollisella tavalla. Niin sovittiin Hannan kanssa, että Alli lähtee kokeilemaan elämää uudessa perheessä ja katsotaan, miten kemiat lähtevät pelaamaan. Loistavasti lähtivät ja Alli on tosiaan viihtynyt uudessa paikassa mainiosti. Iso Ikävä on meidän koko perheellä, varsinkin Isännällä, jolle Alli mahtoi olla se rakkain tessu. Suuresti kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että Alli nauttii joka hetkestä ja on varmasti onnellinen ja rakastettu tessu!

Tiedättekös muuten, mitä Donna puuhaa tässä kuvassa? Tanssi riemusta, kun juoksut ovat vihdoin alkaneet ja pääsee Emännän kanssa riiausreissulle Ouluun! Tai siis Donna saa hoitaa sen riiaamispuolen, Emäntä vaan kuskaa. Nyt vain peukut pystyyn, että kaikki sujuu kuin pitääkin ja BB Frodo Baggins alias Reppuli saisi monta pientä siukkua ja velipuolikuuta!

Donnan silmätarkastustuloksetkin olivat päivittyneet KoiraNetiin. Ripsikarvojen vuoksi lausunnossa oli maininnat TRICHIASIS (ripsi kääntynyt sisäänpäin) ja DISTICHIASIS (Cilia aberranta eli ylimääräinen ripsi). ELL Sarkasen mukaan ylimääräisiä karvoja löytyi vain yksi toisesta silmästä, tämäkään tuskin tulee haittaamaan mitenkään. Täytyy kuitenkin seurata tarkasti, josko silmä missä sisäänpäin kääntynyt ripsi sekä tuo ylimääräinen ripsi löytyi, alkaa vuotaa tai rähmiä. Vielä mitään oireita ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa.