...taas toistaiseksi. Viikonloppuna kertyi koiranäyttelyreissuista reilut 1000 kilometriä auton mittariin, eli maakuntaa on saatu ihastella.. niin omaa kuin vieraampiakin. Lauantaina oli Sodankylän ryhmänäyttely, johon kuskattiin Essiä ja Veetukaista. Essi sai Hoon, kun se on niin pieni ja Weetukainen sai ERIn kun se on niin upea ;). Kiitokset vielä Sasulle Weetukaisen upeasta trimmistä ja sitten handlaamisesta Sodankylän näytelmissä :D!

Sunnuntaiaamuna soi kello taas vaihteeksi kolmen aikaan yöllä. Tulipa siinä mieleen, kun itseänsä sängystä kankesi, että olishan niitä muitakin harrastuksia. Niinkuin esimerkiksi pannulappujen virkkaaminen. Tai vaikkapa mustekynien keräily.. ei olisi niin kellonaikoihin sidottua hommaa semmoinen ;).
Noh, aamukahvien ja epätoivoisen silmien pesun jälkeen käännettiin kuitenkin työkaverin kanssa auton nokka kohti Sotkamoa, koiraosastossa matkusti tällä kertaa kääpiövillis Stella ja meijän joukkueesta Weeti & Donna. Päivä oli onnistunut, kuuma ja pitkä. Donna sai Hoon ja Weetukainen oli tällä kertaa EH1. Reissun kohokohtia oli ilman muuta se, että Emäntä esitti cockerin eka kertaa ihan itse ja vielä ihan "kohtuuvella". Toinen upea juttu oli tavata Weeti Aslakin oma poika emäntineen. Isä ja poika juosta hilputtivat samassa kehässä peräkanaa, Iskä nappasi tällä kertaa luokkavoiton ja poika tuli toiseksi. Saapas nähdä, miten käy ensi kerralla.. Terkkuja vain kovasti Midians Lucky Hope & Emäntä :)!!

Meijän perheen italialaisvahvistus, Francini's Nottadafavola, on alkanut kotiutua uuteen perheeseensä loistavasti. Ruoka maistuu, kakki luistaa (mutta ei liian hyvin) ja unet tulevat houkuttelematta sohvan nurkassa taikka Madren ja Padren sängyssä, niitten jalkopäässä.
Pihalla ja takapellolla riekutaan jo hyvin toisten joukossa, kuitenkin seuraten sivusilmällä uutta Emäntää, ettei se vaan katoa maanpäältä ;). Kunhan nuo pirskatin polttiaiset vähenisivät vähän, päästäisiin taas metsälenkille.