Hei vaan! Mie oon nyt neljä kuukautta jo, täytin tänään! Emäntä sanoo, että oon kauhian ruma rimpula, pitkäsäärisessä elämänvaiheessa. Se on kuiten vaan kateellinen, kun näkyy ite ohittaneen semmosen ikävaiheen jo aikoja sitten. Ihan hyvin oon pärjänny noitten bernien kanssa... oikeemminki pitäis kysyä, miten ne on pärjänny mun kanssa. Olen kuulemma semmonen päsmäri. Mikähän se seki oikeen on? Ämpärin (-ruoka) ja lällärin (cockeri) oon kyllä oppinu tuntemaan, mutta mikä ihme on päsmäri? Ja vielä päällesemmonen?
Mulla on ihanan terävät hampaat. Hihhii! Vaikka ei niitä saa kissan niskaan upottaa, ees vähän. Vaan Kissoilla ne muuten vasta terävät kynnet on!

Mie oon oppinu tähän ikään jo monenlaista. Oon oppinu, miten saahaan Isäntä kärttysen näköseksi. Syön vaan yhestä sen kengästä kärjen, helppoa! Sitte oon oppinu, miten sen Pienimmän Ihmisen saa kiljumaan. Oon myös oppinu semmosen tempun, miten Emännän saa antamaan mulle nakkia; juoksen vaan sitä kohti ihan hirveetä vauhtia ja mitä enemmän korvat läpättää, sitä herkumpia saan ja sen korkeemmalta Emäntä kimittää! Se sanoo, että opettaa mulle muka luoksetuloa. Sitä en vaan tajua, mikä siinä luoksetulossa on niin erikoista ku se luotameno ois aina niin paljon kivempaa. Se on vähä fiftisiksti meillä tuo homma, joskus tulen ja joskus (men)en.

Mie muuten tajusin viikonloppuna vasta, että miehän olen noutaja! Oonki jotaki semmosta kyllä jo vähän aavistellu, kun tulee kerättyä suuhun kaikenlaista roinaa. Joskus ei huomaakkaan, kun lenkillä kävelee ajatuksissaan kopallinen käpyjä suussa ja vasta sitte ku suupielet väsyy ja kurkkua alkaa kuivata, tajuaa sylkästä sen roinan ojaan. Mutta arvakkaa mitä! Vitsit kuulkaa, ku nyt vasta alkaa täällä pohjanperukoilla nuo rapakot sulaa, niin eihän sitä ole voinu aikasemmin tietää rakastavansa mutakylpyjä. Ältsyyy sanon minä! Ällööö sanoo Emäntä. En käsitä miksei se ymmärrä. Tekis senki naamataululle ihan hyvää ottaa näitä mutakylpyjä vaikka ihan päivittäin.

Mutta nyt tää neito pinkasee sohvan, eteisen, puulaatikon ja Pojan sängyn kautta vesikupille, lotkii muutaman desin kurkusta alas ja litran lattialle ja käy sitte levolle (tai niinhän ne luulee, kun nukkuvat). Oon mie sen verran antanu periksi, etten pissiä lorottele enää öisin. Enkä murjo niitä kasakakkosiakaan ympäri pirttiä. Kirvelihän se haju tosipuheella omiakin silmiä.

Eikun terkut kaikille ulkomuotoon ja ominaistuoksuun katsomatta!

Toivoo: Alli Malli Riivatun Tenava (käskettiin laittaa noin, en ois ite halunnu)