Eilen oli jännittävä aamu. PikkuPojille oli varattu eläinlääkärin tarkastus- ja sirutusaika puoli kymmeneksi. Mammalla jännitti niin kovasti. Tunne muistutti etäisesti sitä, kun aikoinaan ihmislapsiaan piti viedä neuvolaan rokotuksille..

Pojat olivat ensimmäistä kertaa kuljetusboxissa, ensimmäistä kertaa autossa. Molempiin asioihin PikkuTyypit suhtautuivat luontevasti ja rennosti. Boxissa ei itketty yhtään, koko matka kotoa kirkolle ja takaisin nukuttiin sikeästi velipojan ja PikkuPirskatin, lempilelun kanssa!

Perilläkään, mukavan eläinlääkäritädin vastaanotolla, ei jännittänyt yhtään. Kaikki paikat piti tutkia heti ja voi hitsi, että eläinlääkäritädin sandaalit ja lahkeet olivat niin ihanan 'revittävät' . Molemmat pojat tarkistettiin, terveiksi, reippaiksi ja iloisiksi pentusiksi todettiin ja mikrosirutettiin. Sirutus sai molemmilta pojilta vähän äänekkään palautteen, mutta Mamman sylissä itku unohtui nopeasti. Ja taas mentiin pitkin klinikan lattioita...

Vasemmalla Pumba, oikealla Timon.

Pihahommissa pojat on olleet myös ahkerasti. Muutenkin ne pyörivät 'jaloissa', niin sisällä kuin ulkonakin. Meidän perhe on oppinut kävelemään ihan uudella tyylillä, kuin kurjet märällä suolla.. polvia korkealle nostellen ja joka askeleen tarkkaan harkiten . On nämä pikkuveikat niin vikkeliä!