Ollaan treenailtu Mimmusen kanssa BH-koetta varten muutamana päivänä tällä viikolla. Liikkeestä istu ei ollutkaan oikeastaan niin vaikea, kuin olin ensin ajatellut.. tarjoaahan Mimmi istumista heti, kun seuraamisessa vähän vauhtia hiljentää. Hissukseen pääsemme siihen, että Mimmi istahtaa käskystä, vaikka jatkan matkaani.
BH-kokeen paikkamakuuta on myös treenattu. TOKOn ALOluokan vastaavaan liikkeeseen se eroaa monessakin suhteessa; ohjaajan ja koiran välinen matka on huimasti pidempi, makuuaika on huimasti pidempi ja ohjaaja seisoo vielä selin koiraan. Olemme ottaneet tällä viikolla jo viidenkin minuutin makuutreeniä ohjaajan ollessa selin noin kolmessakymmenessä metrissä. Mimmi oli aivan mahdottoman rauhallinen... jopa niin rauhallinen, että retkahti kyljelleen ja ummisti silmänsä juuri, kun Emäntä kääntyi liikkeen lopussa koiraa kohti ;).

Mutta mikä Emännän mieltä lämmittää aivan erityisesti on se, että Mimmi noutaa!!! Kyy-yyllä!! Totta se on! Noin vuoden päivät olemme ihmetelleet, tuskailleet ja itkua kitistäneet, kun kaikki mitä Mimmu joutuu ottamaan suuhun, saa aikaan yökkäysreaktion! Aloitimme sitten alkuvuodesta noudon tehotreenauksen ihan alusta; pehmeä, pieni dami suuhun + välitön palkka ja vapautus. Mimmin ylä- ja alaleukoja joutui alussa pitelemään kiinni, ettei dami olisi lentänyt heti metrin päähän koiran sylkäistessä sen inho kasvoillaan. Hiljalleen päästiin siihen, että enää ei tarvinnut pitää kiinni kuin alaleuasta. Pidennettiin damin pitoaikaa ja otettiin käskyt mukaan; "tuo" ja "kiitos". Tämä vaihe vei todella kauan. Parisen viikkoa sitten päästiin siihen, että koiran leuoista ei tarvinnut pitää kiinni ollenkaan vaan Mimmi seisoi hieman umpimielinen katse silmissä, häntä vähän huiskaten, dami suussa :D!!! Voi sitä onnen päivää...

Eilen koettiin sitten täydellinen läpimurto. Leikittiin treenien aluksi nahkaisella patukalla, sitä kun Mimmi on riepotellut jo jonkin aikaa mielellään ja kanniskelee sitä, tosin metrin päässä minusta aina pudottaa maahan. Hetken mielijohteesta härnäsin koiraa patukalla ja hups! Se tarttui siihen "syvällä sakemannin otteella" ja innostui riepottelemaan ja repimään patukkaa aivan tosissaan! Voi Kiesus sitä onnea, kun Emäntä tajusi saaneensa uuden palkkaustavan! Puruote oli todella tiivis ja luja ja Mimmi nautti suuresti patukan saalistusleikistä.
Mutta sitten siihen "loppuhuipennukseen": Annoin Mimmille damin, jolla ollaan treenattu. Koira otti damin, piti sitä suussaan ja huiskutteli häntäänsä. Lähdin peruuttelemaan, koira seurasi perässä ja piti hienosti damia myös liikkeessä. Pysähdyin, kannustin rauhallisesti "tuo", ettei koiralle tulisi mieleen pudottaa damia ja otin sitten damin vastaan "kiitos" -käskyn saattelemana. Mahtavaa! Tehtiin Mimmin kanssa aaltoja ja oltiin molemmat todella onnellisia. TOKOn AVO kun ei oikeastaan muusta enää ole hiertänytkään, kuin tuosta noudosta. Nyt vain hiomaan noutoa loppuun hissuksiin. AVOluokka, here we come!