...tänä viikonloppuna oikein urakalla. Lauantai-iltana oltiin PikkuMiehen ja koirien kanssa Kupittajan maastossa & montuilla parisen tuntia. Ilta alkoi taas hämärtää, ennenkuin maltoimme lähteä metsästä kotia kohti...

Sunnuntaiaamuna retkeiltiin Kilpiaavan lintutornille. Lenkille tuli mittaa vajaa seitsemän kilometriä kaikkineen, ihan hyvä matka tuolle PikkuÄijällekin! Hyvin jaksoivat koiratkin laukkoa, nehän juoksevat ainakin kaksinkertaisen matkan meihin ihmisiin nähden. Isoja Lintuja ei tällä kertaa nähty, eivät ole ilmeisesti vielä kurjet eivätkä joutsenetkaan alkaneet kokoontua Aavalle muuttomatkaa varten. PikkuÄijä oli ihastuksissaan taivaalla liitelevästä korpista, komeista Kilpiaavan maisemista ja kaukana siintävästä Pyhätunturista. Ukko tuumasi tovin kiikaroituaan, että: "Kyllä minä taidan olla luontoihmisiä"... olihan siinä taas naurussa pitelemistä, tuli se kommentti sieltä niin tosissaan ja sydämen pohjasta.
Meillä oli mehut ja sämpylät matkassa, joten se oli ihan "oikea" Retki, ainakin PikkuMiehen mielestä ;). Koiria huoletti kovasti, josko ne jaksaa syödä kaikki sämpylät kahteen pekkaan. Onneksi ei kuitenkaan jaksaneet vaan karvanaamatkin saivat osansa.

Nellukka on lähtenyt Muonioon Mummilaan sairaslomailemaan. Nellillä todettiin kurkku- ja hengitystietulehdus, niinpä ELL määräsi antibioottikuurin lisäksi lenkkeilykiellon. Mamman sydän oli haljeta surusta joka kerta, kun Nellukka jäi kotiin portin taakse odottelemaan lenkiltä palaajia.. Eihän siinä muu auttanut, kuin kutsua Mummi hätiin. Nellille koitti taas kissanpäivät, kun pääsi rakastamansa Mummin luo ihan yksin olemaan taas koko kylän lällyteltävänä ja palaparoitavana. Nelli lähtee Mummin matkaan aina riemusta kieppuen ja istuu auton etupenkillä tyytyväisen ja onnellisen näköisenä. Emännällä se aina meinaa jäädä vähän haikea olo näistä pikkuneidin lomista.