Mimmi pääsi myös tutustumaan tallin tuoksuihin alkuviikosta. Ohessa muutama kuva reissusta. Kovasti ne hevoset ensi alkuun Neitokaista pelottivat; häntä oli niin tiukasti koipien välissä, että valkoinen hännänpää melkein pilkisti etujalkojen välistä ulos :D. Jonkin aikaa katseltuaan ja ihmeteltyään aidan takaa noita kummajaisia, Mimmi uskaltautui sitten nuuskaisemaan hepan turpaa pikaisesti. Vaikka ensialkuun Neiti seuraili Emännän touhuja tallissa rentona kuin rautakanki, alkoi epävarmuus hellittää pian ja Mimmi alkoi auttaa tallin siivouksessa omalla veikeällä tavallaan; Neiti ahneena bernityttösenä pisteli hevonkakkaa poskeensa minkä ehti. Mimmi sanoi NAM, Mamma sanoi YÖK ja käänsi mokomalle touhulle selkänsä. ELL on aikoinaan sanonut, että hevonkakkaa saapi koira syödä ja jos se Emäntää iljettää, pitääpi sitten vaikka katsella muualle. Ehkä juuri tuosta makeasta hevonkakasta johtuen Mimmi päätteli, että hevostalli onkin oikein mukava paikka ja vierailusta jäi erittäin mukava muisto... ja pahanhajuinen hengitys.
Tämä meidän BerniVauva kasvaa ihan silmissä.. eikä se oikein itse tunnu hahmottavan omaa kasvanutta kroppaansa; Mamman syliin pitää yrittää ängetä istumaan taikka vatsan tai selän päälle pötköttelemään, ihan kuin pikkuvaavina. Vaikka fyysinen koko muuttuu nopeasti, läheisyyden ja rakastusrutistushalien tarve näyttävät säilyvän ennallaan :D.
Tokoliikkeistä on uutena asiana otettu luoksetuloa eteen.. mikäli me joskus innostutaan PK-puolelle harrastamaan, tarkoittaa TÄNNE -käsky Mimmin kanssa ensin eteentuloa ja siitä sitten vasta sivulle. Aloitellaan treenaamaan eteentuloa makupalalla houkutellen; tavoitteena on ensin tiivis ja suora istumisasento edessä. Siitä sitten ajallaan aletaan kutsua luokse ensin lyhyiltä matkoilta pidentäen välimatkaa pikkuhiljaa. Kuten on tainnut tulla mainittua jo muutamia kertoja, Neiti on erittäin innokas ja kiitollinen oppilas sekä helposti motivoitavissa... lihapullilla.