Lähdettiin tänään jo puoli seitsemän aikaan aamulenkille Kilpiaavalle, että ehditään ennen hangen pehmenemistä takaisin. Ja hyvin ehdittiinkin! Koirat nauttivat tosi paljon hangella juoksemisesta ja riekkumisesta, kun ei yhtään upottanut! Lenkillä oli kamera mukana pitkästä aikaa, joten kuvia tuli taas räpsittyä melkoisesti.
Miralla alkaa olla vuoto lopussa ja Veeti on menettämässä kiinnostustaan neitokaiseen täysin. Ei sillä, että se kauhiasti Miraa harmittaisi.. se on kyllä sietänyt Veeti Aslakin lähellään, mutta naamalla on ollut ilme; "Olet sinä sitten koominen ja aika rumahinenkin Pikku Pygmi." Miran kanssa on tokoiltu naksutellen ja AVOluokan liikkeistä nouto, hyppy, kaukot ja luoksetulo ovat työn alla. Myös AVOn paikallamakuu onnistuu kotipihalla jo... sitä pitäisi kyllä pikkuhiljaa lähteä treenailemaan vieraisiin paikkoihin ja häiriöiden alle. Myös ruutua ollaan treenattu ja neitokainen menee ruudussa käskystä maahan. Ruudun harjoittelussa piti ottaa hieman takapakkia, kun Mira alkoi jäädä makaamaan liian eteen ja käpälät olivat ranteista asti ruudun ulkopuolella. Palattiin taas siihen, että vein makupalat valmiiksi ruudun takaosaan ja sieltä sitten maahanmenosta vapautin tyttären maassa oleville makupaloille.
Mimmin kanssa on tokoiltu naksutellen myöskin ja täytyy myöntää, että paukapää olen ollut, kun sen aikoinaan "opetusmetodina" hylkäsin! Tuntuu, että Mimmi on oppinut ihan hurjasti aivan ihmeen lyhyessä ajassa.. se "entinen tyyli" tuntuu nyt ihan kömpelöltä ja niiiiiin hitaalta!!! Sodankylän TOKOt ensi kuun loppupuolella tai omat, Kemijärven TOKOt kesäkuussa.. siinäpäs tähtäimet ja innoittajat säännölliseen treenaamiseen :). ALOluokkaa silmällä pitäen pitää vielä vähän treenata paikallaoloa, seuraamista, luoksetuloa, jääviä liikkeitä ja hyppyä... ;D.
Ilonan kanssa harjoitellaan ihan vaan hienoa seisomista paikallaan, jalkojen asettelua ja remmissä nätisti juoksemista. Ensimmäinen näyttely on kolmen viikon päästä Posiolla ja siellä pitäisi tehdä vaikutus niin tuomariin kuin Kasvattaja-Paulaankin, että ollaan sitä vähän yritetty opetella Ison Tytön juttuja eikä koko aikaa vaan riekuta ja hypitä ja pompita pernihepuleissa..
Veetiä Mamma on ehdollistanut pillille. Tavoitteena olisi saada MVA-ruusuke tuonne seinälle ja sehän meinaa sitä, että taipparit pitäisi päästä läpi. Veetillä kun on nuo isot korvanlärpäkkeet välillä ihan koristeina, ollaan opeteltu pillillä luoksetuloa ja pillillä istumista. Pillille maahanmeno on vielä ihan vaiheessa, mutta kuuluupi "HOPSiin" myöskin. Kovasti myös odotellaan, että poika kasvattaisi turkin ja päästäisiin pyörähtelemään kehässä. Näyttely näyttelyltä suunnitelmia on rukattu lyhyehkön turkin takia ja nyt olisi haaveena päästä kesäkuussa Rovaniemen Juhannusnäytelmiin.. toivottavasti tuo turkki tuosta nyt kasvaisi! Ellin kohdalla on sama juttu, neitokaisella tuo karva näkyy kasvavan vieläkin hitaammin kuin Veetillä.. No, onhan noilla punaisilla tuo turkki muutenkin niin erilainen kuin mustilla, joilla on vankka ja paksu karva..

Cavatyttärien kanssa on myös naksuteltu. Nellin ja Donnan kanssa tehdään kaikkia kivoja juttuja ihan huvin vuoksi ilman mitään kovin korkealentoisia suunnitelmia ja tavoitteita. Tokoilujutuista Nelli osaa sivulletulon, maahanmenon, istumisen, seuraamista jo ihan kivoja pätkiä (mahtavalla hännänhuiskutuksella ja kontaktilla höystettynä) sekä paikallamakuuta lyhyitä aikoja ihan Emännän jalkojen juuressa. Itseasiassa Nelli ehdollistettiin naksulle jo ihan pentuna mutta kun Emäntä siirtyi (PÖHKÖ!) ns. perinteiseen makupalalla palkkaukseen ja naksu jäi pois, jäi Nellukankin "treenaaminen" vähemmälle. Nyt olikin sitten itsetutkiskelun ja itkun paikka, kun naksuttelu aloitettiin uudelleen... Nelli kun ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen kuuli naksun ketjun kilahduksen, se suorastaan singahti puulaatikon päältä lattialle ja aloitti sellaisen tanssin ja haukkumisen, että oksat pois. Ihan selvästi Nelli muisti naksun ja kaiken kivan, mikä siihen liittyy... ja ihan selvästi Mamma poti todella huonoa omatuntoa siitä, ettei ollut tyttären kanssa naksutellut pitkiin aikoihin! Itku oli ihan oikeasti pyrkimässä kurkusta ulos, kun tuli niin paha mieli kaikesta siitä, mitä tytöltä oli jäänyt väliin. Ja hetihän sitä alkoi fundeerata syvällisemmin, miten koirat ovatkin niin meidän ihmisten armoilla joka asiassa. Voi teitä rakkaita huppanoita!
Donna on myös ehdollistettu naksulle, mutta ihan alkutaipaleella neiti on vielä eli ihan "eskarijuttuja" ollaan vasta otettu; istumista, maahanmenoa ja sivulletuloa. Noudossa Donna taas loistaa tähtenä ylitse muiden, sen nouto on jopa parempi kuin Miralla!!! Kaikista kummallisinta ja samalla hassuinta tuossa Donnan noudossa on se, ettei sitä ole sille koskaan varsinaisesti opetettu! Donnalla kun on tapana istua keittiön ikkunalla ja katsella kotipihalla treenailevaa ja narupallolla leikkivää Mammaa & Miraa tai Mimmiä, on neiti oppinut narupallon noutamisen ihan katselemalla. Päivänä muutamana viime syksynä kun Emäntä oli lopettanut Miran kanssa treenin jälkeisen narupalloleikin ja päästänyt pikkukoirat pissille, oli Donna innokkaana hyppimässä Emäntää vasten, ja suorastaan kiljui: "Heitä mullekki!! Heitä! Heitä pliis!!" Ja Emäntä heitti. Ja koira juoksi perään. Ja toi suoraan käteen. Siitä lähtien Donna on noutanut kaikkea; lumipalloja, narupalloja, tennispalloja, yrittänyt noutaa jalkapalloa... Noutanut kapulaa, monenkokoista damia, risua, frisbeetä, kenkää ja hevosen kakkaroita. Donna on aivan loistava noutaja, joten eikun märkäpukua ompelemaan tälle neitoselle ja syksyllä sorsametsälle näyttämään noille cockereille noutamisen mallia.