Toukokuun aikana on käyty kolmissa näytelmissä. Posion jälkeen oli vuorossa Oulun äitienpäivänäyttely ja viime viikonloppuna ajeltiin Pikkumiehen ja bernien kanssa Oulaisiin. Oulussa Mimmi oli NUO ERI2 (tuomari moitti turkkia...), Ilona voitti JUNnutytöt ollen siis JUN ERI1 ja Donna sai EHn. Viime viikonloppuna Oulaisissa Ilonainen oli JUNnuissa 2. saaden myös ERIn. Mimmistä S. Ylä-Mononen tuumasi, että "tämä on ehdottomasti ERIn koira" ja halusi kuulemma nähdä sen kehässä joskus ihan turkki päällä ;).Punaisen nauhan saimme siis tuohon nauhakokoelmaan lisätä.
Cockereita ei Mamma ole näytelmiin vieläkään ilmoittanut. Kyllä tuo karva kasvaa sitten hitaasti, kun sitä oikein alkaa seuraamaan. Karvan kasvua odotellessa (!!!) Emäntä päätti testata molempiin koiriin uutta trimmauskonetta. Vähän korvia ja kaulaa uskalsi amatööri trimmata ja lopputulema oli aika kiva! Ei tuo trimmaus nyt niin vaikeaa ole kun pöydällä on koiran lisäksi kuvallinen trimmausohje. Saapas nähdä, mitä se meidän "oikea" trimmaaja tuumaa, kun näkee tämän kaksikon.. Eihän se Emäntä kyllä ole varsinaisesti ollutkaan koskaan mikään käsityöihminen tai omannut muitakaan kädentaitoja.

Tokotreenit jatkuvat niin Mimmin, Miran, kuin Nellinkin kanssa. Mimmin kanssa vahvistetaan paikallamakuuta ja jääviä liikkeitä. Myös noutoa, hyppyä ja ruutua on treenattu.. niin ja AVOn luoksetuloa. Pitää yrittää mahdollisimman monipuolisesti ottaa kaikenlaisia liikkeitä, ettei neiti kyllästy. Siinä onkin oikeastaan kaikista suurin haaste, että saisi pidettyä koiralla tuon innon ja motivaation tuolla tasolla, kuin se on nyt!!
Miran kanssa on treenattu etupäässä TOKOn AVOn liikkeitä, vaikka se viimeinen ALOluokan ykkönen meinataan käydä vielä hakemassakin. Neiti on intoa täynnä eikä lähestyvä H-hetki näy koirassa vielä mitenkään muuten, kuin pyöristyneenä vatsanseutuna. Mira on tosiaan oma energinen itsensä, ehkä ainoana muutoksena entiseen on (vieläkin) kovempi ruokahalu. Mamma meinasi käydä tekemässä tänään ensimmäisen jäljen tuonne maastoon.. saapas nähdä, vieläkö on talven jälkeen koiralla nokka päässä.
PK-jäljen lisäksi olisi tarkoitus vetää myös verijälkeä noille koksuikoille. Ellillehän homma on tuttua juttua, Veeti taas pääsee ensimmäistä kertaa harjoittamaan nenäänsä. Päivitetään iltasella sitten tännekin, miten meni.. eksyttiinkö ja jos ei, kenen ansiosta löydettiin takaisin autolle ;).
Nellukan kanssa on haaveissa osallistua joskus ihan oikeisiin TOKOkisoihin. Kontaktin treenaus on meillä edelleen number one, niin paikalla kuin liikkeessäkin. Paikallamakuuta ollaan myös harjoiteltu, samoin luoksetuloa ja hyppyä. Pikkuneiti on aivan mahdottoman innokas oppilas. Tuommoisen ilopillerin kanssa "treenatessa" tulee aivan mahdottoman hyvälle tuulelle itsekin.