Neitokaisen kanssa tehdään hihnalenkkejä monta kertaa viikossa. Hihnassa kävely sievästi onnistuu jo, kuin vanhalta tekijältä konsanaan. Mamma on opettanut, että jos hihna kiristyy, vauhti pysähtyy ja liikkeelle lähdetään vasta kun veto loppuu. Todella hellävarainen ja tehokas, joskin aikaa vievä keino opettaa hihnassa kulkemista. Kun Emäntä on muistanut olla johdonmukainen ja opettanut samat niksit perheen muillekin koiranulkoiluttajille, on Mimmi oppinut homman hyvin. Tokotreenejä otetaan joskus päivittäin, joskus on useamman päivän tauko.. ettei neitokaisen into vain pääse lopahtamaan. Jotenkin Mammalla tuntuu olevan nyt niin huono mielikuvitus, ettei se meinaa keksiä vaihtelua treeneihin ollenkaan. Sitä se teettää, kun täällä melekosenpienessä kylässä reenailee itekseen. Eiköhän se homma siitä korjaannu, kun kerhon koulutustoiminta palaa talvitauolta.
Liikkeinä ollaan harjoiteltu paikallaanmakuuta, sivulletuloa ja maahanmenoa. Myös näyttelyseisomista opetellaan; jalkoja asetellaan ja yritetään seisoa mahdollisimman ylväästi ja rauhallisesti. "Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei.. tralla laaaa...." Mimmi on treenatessamme melkoisen itsepäinen otus toisinaan; se saattaa kesken treenin päättää, että esimerkiksi maahanmenot loppu nyt ja poistuu paikalta pyllyään keikutellen. Siinä Emäntä jää ihan äimänä makupala nyrkissä ja nyrkki lattiassa katsomaan poistuvan koiran keinahtelua. Seuraamisessa palkataan edelleen ihan muutamien askeleiden hyvästä kontaktista ja pikkuhiljaa on alettu vaatia seuraamista justiinsa_siinä_oikeassa_paikassa.