Sekä Pikku-Ukkelin synttäri- että isänpäiväkakut on syöty ja paluu arkeen alkaa hiljalleen. Talvi on tullut jäädäkseen ja sehän sopii meille! On niin ihanaa, kun kura-aika on jäänyt taakse. Myös koirat nauttivat täysin siemauksin talven riemuista.

Nottella on alkanut juoksu, nyt vain odotellaan "sitä oikeaa hetkeä". Eiköhän SE hetki selviä meille tuon Weetupojan tepinöistä ;).

Mistä tietää joulun lähestymisen? No siitä, että aletaan valmistautua Messariin.. Mistä tietää, että on oikea aika alkaa valmistautua Messariin? No siitä, että Mimmi alkaa tiputtaa karvaansa! Täytyy sanoa, että aika kaljuksi tuo Mimmurainen meinaa taas itsensä päästää. Epätoivoisesti yritän kerätä karvoja talteen, josko niitä sitten liimailisi erikeepperillä ennen kehään menoa tasaiseksi matoksi koiran kylkiin ja persauksiin. Toivottavasti tuo Illu Ihanainen kuitenkin säilyttäisi tuon turkkinsa... vielähän tässä olisi aikaa luopua siitä..

Donna ei tosiaan sitten tullutkaan kantavaksi. Kyllä meitä harmittaa ja arvaan, että montaa pentua odotellutta harmittaa vielä enemmän! Nooh, yritetään uudelleen seuraavasta juoksusta paremmalla onnella. Pysykäähän kanavalla :).

Essi on päässyt tositoimiin Isännän kanssa hirvimetsälle tänä syksynä useita kertoja. Harmittava homma vain, että ne "oikeat tilanteet" ovat jääneet puuttumaan. Hirviä on tänä syksynä todella vähän ja nekin jotka ovat löytyneet, ovat arkoja eivätkä ole pysyneet haukussa. Harmittavaa myös, että Essi aloitti juoksun pahimmoilleen ja näin ollen voipi loppusyksyn pyyntireissut olla neitokaiselta ohi. Eikun odottelemaan ensi syksyä ja uusia pyyntejä!