Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 6. kesäkuu 2010

Inkalla on jo vaaveja, toiset kasvattelee vielä massujaan ♥

 

Tämmöinen katrashan meillä nyt makkarin laatikossa tuhisee ♥. Inka pyöräytti komian pentueen torstaina, 4 komiata poikaa ja 4 suloistakin suloisempaa tyttöä! Labradoripentueen nimiä on mietitty jo pitkään ja aina vaan palattu samaan ideaan, on se vaan niin hyvä ;). Pentueen teema tulee pitkälti ÄitiKoiran ominaisuuksista; Inkku kun vaan on niin Rock'nRoll ja RambleTamble :). Meidän labradoripentuemme nimettiin siis Emännän yhden lempibändin, CCR:n, mukaan ja nimet kuuluupi seuraavasti:

Pojat:
*  Bouncy Buffoon's Don't Look Now
* Bouncy Buffoon's Fortunate Son
* Bouncy Buffoon's Ooby Dooby
* Bouncy Buffoon's Born To Move

Tytöt:
* Bouncy Buffoon's Hello Mary Lou
* Bouncy Buffoon's Proud Mary
* Bouncy Buffoon's Molina
* Bouncy Buffoon's Susie Q

Voisinpa sitten vähän muistella, miten kaikki lopulta meni..

Inkalla tuli torstaina 60. tiineysvuorokausi täyteen ensimmäisestä astutuksesta. Jo edellisenä iltana rouva alkoi kiihkeään petin tekoon; mylläsi ja mylläsi petauksiaan jos vaikka mille mykkyrälle. Ja läähätti. Istui ja läähätti. Olin varma, että ensi yönä ei meidän pirtissä sitten nukuta.. Olin jossain vaiheessa kuitenkin torkahtanut ja havahduin siihen, että Inka läähätti sängyssä minun ja seinän välissä. Ihan selvästi halusi kertoa, että nyt alkaa kohta tapahtua! Pomppasin pystyyn puolinukuksissa, että 'mitä-häh-en-varmana-nukkunu!!' Kello oli kolme yöllä. Koira hyppäsi myös alas sängystä ja huomasin, että ÄitiKoira tiputtelee vesiä. Inka oli myös oksentanut makkarin lattialle ja sitä siinä siivoillessani totesin vettä holahtavan lisää. No niin. Kellonaika muistiin ja odottamaan..

 Oishan se mennytkin kummasti, jos oisi mennyt niinkuin elokuvissa.. miten sitä meillä... Inkalla ei kovia supistuksia tahtonut tulla ollenkaan, vaikka avautumisvaihe oli selkeästi lopuillaan. Ihmettelin ja kuutioin, josko soittelisi päivystävälle eläinlääkärille. Ajattelin kuitenkin odottaa, vielä tunnin. Sitten toisen. Kun aamulla ei tilanne ollut seitsemään mennessä muuttunut mihinkään, vaikka oltiin kävelty jo melkoinen kurarinki yön aikana pihalle, soitin eläinlääkärille. Epäilin itsekin, että varmasti polttoheikkoudesta voisi olla kyse kun homma ei etene.

Oltiin vastaanotolla kahdeksan pintaan ja nopeasti myös ELL päätyi diagnoosiin, mitä olin itsekin arvellut. Polttoheikkous. Massu oli niin iso ja kohtu venynyt, ettei jaksanut supistella kunnolla. Inkalle annettiin kalkkia suoraan suoneen. Sitten odoteltiin ja käveleskeltiin eläinlääkärin talon takana olevassa pienessä metsikössä. Ei siis mitään vaikutusta. Tunnin päästä Inka sai ensimmäisen oksitosiinipiikkinsä. Komennettiin pihalle käveleskelemään. Hyvä, että ehdittiin pihalle, kun Inka kyykähti ja pullautti ensimmäisen pentusensa! Sinne vaan mustikanvarpujen sekaan! Olin aivan kummissani ja päästäni pyörällä. Olimme  eläinlääkärinkin kanssa varautuneet jo siihen, että ensimmäinen pentu voi olla menehtynyt hapenpuutteeseen. Mutta mitä vielä! Nopeasti avasin kalvot sinä pihalla ja kiirehdimme sisälle. Inkan ensimmäinen tyttö oli nähnyt päivänvalon!! Tai no... putkahtanut maailmaan ainakin .

Tarvittiin toinen oksitosiinipiikki, jonka myötävaikutuksella lopulta Inkan ensimmäinen poikavaavi putkahti maailmaan.. tämä sankari syntyi puolestaan eläinlääkärin autotalliin uusien kesärenkaiden ja öljykanistereiden viereen. Niinpä tietysti. Kahden ensimmäisen pennun välillä oli reilu tunti, joten tässä vaiheessa päätimme ELL:n kanssa yhteistuumin, että yritämme ehtiä kotiin kolmatta tekemään. Saatiin oksitosiinia mukaan, mikäli synnytys ei etenisi ja tarkat ohjeet sekä käskyn ottaa yhteyttä, jos ongelmia tulisi. Ehdittiin ajella kirkolta kotia kohti tuskin paria kilometriä, kun komensin takapenkiltä isäntää pysäyttämään auton.. kolmas poika pyrki maailmaan kovalla kiireellä! Tämä PikkuÄijä syntyi siis auton takapaksiin . Juuri kotiin ehdittyämme ja Äiti & kolme pentusta laatikkoon saateltuamme alkoi Inka läähättää kovemmin, työnnättikin vähän. ÄitiKoira ponkaisi laatikosta, kiirehti makkarin ovelle ja tahtoi kiihkeästi kartanolle. Koppasin koiran hihnaan, pyyhkeen kainaloon kaiken varalta ja mentiin ulos. Hetken pihanurmikolla pyörittyään Inka kyykähti kuin kakalle ja pötkäytti neljännen pentunsa komialla pierulla säestettynä. Oli kohtuu kalsea keli ja vettä satoi. Koppasin pentusen pyyhkeen mutkaan, avasin kalvot sisälle kiirehtiessä ja ojensin pennun jo pentulaatikkoon hoppuilleelle Inkalle.

Tätä rataa homma etenikin sitten loppuun saakka.. yhtään ainoaa pentusta ei Inka halunnut laatikkoon tehdä, vaan aina piti lähteä kiireellä ulos. Kai tämä ÄitiKoira arveli takapään 'paineesta', että on kova kakkihätä ja sisäsiistinä koirana on pakko ehtiä pihalle tarpeilleen. Kyllä meitä huvitti moinen touhu. Inkakin oppi nopeasti, että koppaan pennun nurmikolta.. se kiirehti portaille odottamaan ja kun isäntä avasi oven, juoksi kiireen vilkkaa pentulaatikkoon odottamaan, että annan pennun sille nuoltavaksi. Pentuset syntyivät aika tarkkaan tunnin välein, mikä oli aivan ihanne! Nosteltiin edelliset, jo syntyneet koriin odottelemaan, kun Inka kävi ulkona pötkäyttämässä pentunsa, hoiti sitä sitten hellästi laatikossa ja pikkuinen sai yksin imeä tissiä niin paljon kuin jaksoi. Sitten nosteltiin koko alkupään kööri tissille imemään, joka taas stimuloi kohdun toimintaa ja joudutti seuraavan ulostuloa. Kun läähätys alkoi, Isäntä keräsi pennut koriin, minä otin Inkun remmiin, koppasin pyyhkeen kainaloon ja taas mentiin... .

Viimeinen, kahdeksas pentu syntyi aika tarkkaan klo 18:00 illalla. Inka söi hyvällä ruokahalulla, oltiin käyty pesulla ja vaihdettu alusiakin useaan otteeseen. Näytti, että nyt on homma ohi. Inka rauhoittui pentujaan hoivaamaan ja oli hyvin tyytyväinen Äiti. Iltasella läähätys kuitenkin alkoi taas ja vaikka käveltiin ja käveltiin, ei siitä tullut lasta eikä **. Torstain ja perjantain välisenä yönä syntyi vielä yksi pentu, todella iso poika kuolleena. Olimme asiasta hyvin surullisia ja tottakai mieleen pyrki monenlaisia asioita.. olisi se kyllä hyvä käyttää vaikka röntgenissä loppuaikana, että näkisi paljonko sieltä on odotettavissa. Mitä olisi pitänyt tehdä? Miten pennun olisi saanut pelastettua? No, näitä sattuupi ja sillä lohduttaudumme että tuon poikapennun ei ollut tarkoituskaan jäädä elämään syystä tai toisesta. Ja onhan meillä hieno katras jo tuossa, 8 potraa pentua, yksi jokaiselle Inkan tisulle .

 

'Niin, että morjes vaan maailma! Minä olen nyt tullut ja minulla on paljon suunnitelmia elämäni varalle..'

Pennut ovat jokainen kasvaneet hienosti, nyt kolmantena elinpäivänään jokainen on lisännyt painoaan hyvin; enimmillään jopa yli 100 g ja vähimmilläänkin jopa 35 g. Inkalla riittää siis hyvin maitoa tälle köörille, calphosum-tabuja tosin syötän kalkkivajauksen ehkäisemiseksi.

Kun Inkun pentulaatikossa käy tasainen tuhina ja vain satunnainen inahtelu, univelkoja on pikkuhiljaa kuittailtu ja suurin jännitys vaihtunut ihanaksi onnentunteeksi, on mieli kääntynyt hiljalleen tulevaan viikkoon. Benjan kohdalla en niinkään jännitä, vaikka se ensikertalainen onkin. Luotan, että kaikki menee hyvin. Toivon ainakin kovasti. Pikkuisen ÄitiKoira Donnan edestä jännitänkin sitten enemmän. Muistiinpanoista lueskelin ja kalenteria vilkuilin hieman huolestuneena.. ensi yönä eletään niitä hetkiä, kun Donna viime kerralla synnytti pentueensa. Viikkoa liian aikaisin. Nyt ei onneksi ainakaan vielä ole mitään merkkejä liian aikaisesta synnytyksestä. Donna syö vielä hyvin eikä sen kummemmin petaile. Edellisellä kerralla petailua oli esiintynyt jo muutamia päiviä ennen synnytystä. Donnalla on selvästi myös vähän tuskainen olo ison massunsa kanssa, ulkona ei haluta paljoa portaita kauemmas lähteä, ihan pikaisesti vain pihanurmikolla käydä tarpeensa tekemässä. Kävely on jo vähän hankalaa ja muutenkin olo epämukava. Donna pötkötteleekin mielellään ja lepäilee pirtissä tai makkarissaan. Pentulaatikko ei onneksi vielä herätä kovin suurta mielenkiintoa, mitä nyt on käynyt katsomassa että 'Ai jaa! Tää täällä! KivaKiva!'

Ei siinä enää ole maavaraa kovin paljosti.. Tiineysvuorokausia tänään, kuvanottohetkellä siis 56. Vyötärölle on tullut lisäsenttejä viime viikosta kolme, eli nyt rouvan uuma näyttää 69 cm lukemia!

Ja samanverranhan niitä tiineysvuorokausia on Benjallakin. Benja on vielä oikein reipas, mitä nyt on ruuan kanssa vähän pelannut. Syöpi kuitenkin, kun vaaranahan voipi olla että joku muu sen herkkuannoksen sitten vetää  . Benja on myös hyvin läheisyyden kipeä, mielellään tulisi sohvallekin syliin mutta tyytyy sitten osaansa ja nojailee minuun koko elopainollaan sohvan vierellä lattialla istuen. Benjan vyötärönympäryskin on saanut lisäsenttejä, 94 cm saatiin tänään lukemiksi, neljä senttiä on tullut viime viikosta lisää.

Nyt kaikki peukut ja varpaatkin pystyyn, että meidän ensi viikko sujuisi suunnitelmien mukaan! Toivotaan, että loppuviikosta pääsen päivittelemään jälleen iloisia uutisia blogiin!

sunnuntai, 30. toukokuu 2010

Massupäivitystä & näyttelytuloksia, vol 2.

Meijän Saganan ensimmäiset näytelmät on nyt näytelty. Ja kyllä neitoa jännittikin se debyytti! Emäntä ehti jo huikata kehäsihteerille, että ei me mahdeta tulla kun tessua jännittää niin kovin. Kun junnunartut huudettiin kehään, päätimme että mennään sittenkin! Ja hyvä, että mentiin. Tulipahan yksi uusi kokemus lissää.

Saga ei ujostellut tuomaria eikä ihmisiä yleensäkään, mutta se hälinä ja vilinä ja miljoonat muut tessut ja kaikki muu uusi... Saga poseerasi ja antoi tuomarin tutkia nätisti, mutta liikkeessä oli UjoHäntä ja luikkia piti muutenkin Emännän selän takana.


Saga bongasi kehän laidalla Isännän.. 'Pliis, help!'

Ihan Ihkaekoista näytelmistä saatiin siis H. Tuomari tykkäsi muuten tytöstä, mutta tuumasi että käytös oli tänään sinisen arvoinen. Eikun reeniä, reeniä maalaistolloille kaupungissa Hymy.

Näytelmistä vielä sen verran, että BB-kasvateista jokunen on pyörähdellyt kehissä tänä viikonloppuna myöskin. Sijoitustyttö Salli (BB Tia Dalma) sai Haukiputaalta EH:n ja Muskeliini (FI & NO CH BB Annie Hall) oli Joensuussa 29.5. PN1 ja VSP! Hienoa ja Onnea Paljosti!!

Ja sitten niihin massukuviin..

Inkalla on menossa tänään 56. tiineysvuorokausi. Vatsanympärys on kasvanut kuudella sentillä viikossa. Ruova on Iso, mutta hyvinvoiva ja hyväntuulinen. Ruoka maistuu mainiosti eikä lähestyvästä synnytyksestä ole vielä merkkiäkään. Ja hyvä niin, ei tarvitse vielä ollakaan.

Suurin muutos meidän mammoista näyttäisi tapahtuneen Benjan massun seudulla. Vaikka senttejä ei ole siunaantunut viikossa viittä enempää, on massun muoto alkanut muuttua. Benjakin voi hyvin, syö ja ulkoilee mielellään. Lenkit on jätetty jo pois, mitä nyt tulevien mammojen kanssa käppäillään takapellolla hissukseen nelistään.

Donnan vyötärölle on tullut viikossa neljä senttiä. Se on aika paljon pikkukoiralle Yllättynyt. Tiineysvuorokausia Donnalla on niin kuin Benjallakin tänään 49. Viime kerralla Donnalla oli ihan samankokoinen 'reppu' tähän aikaan. Tiiä häntä sitten, voiko siitä mitään päätellä...

Alla muutama kuvatus Mammoista toissailtana, kun tuolla takapellolla iltaruuan jälkeen käppäiltiin...

Eikun ensi viikkoon! Saapipa nähdä, joko ensi viikolla näihin aikoihin meidän pentulootassa tuhistelee pikkuisia labukkavauvoja Pusu.

sunnuntai, 23. toukokuu 2010

Massupäivitystä & näyttelytuloksia

Eilen lauantaina oli kennel BB:llä ERInomainen päivä Oulaisten ryhmiksessä. Sijoitustyttö Salli (BB Tia Dalma) oli NUOrissa ERI3, MuskaMimminTytär (FI & NO CH BB Annie Hall) VALioissa ERI2 ja TytinPoika Sakke (BB Jack Sparrow) NUOrten luokassa ERI2 sijoittuen myös PU-kehässä neljänneksi! Voi jee! Hyvä Sakke ja hyvä tytöt!

Ja sitten niitä luvattuja massukuvia, joita jo jossain päin kovasti odotellaan .

Tasan viikko on nyt edellisistä kuvista, Inkan vyötärönympärys on kasvanut tänä aikana 7 senttiä. Tiineysvuorokausia MammaMuhkealla on nyt 49. Melkoinen Emäntä, tämä meijän Inkku ♥.

Benjan massun kasvua ei sivuprofiilista niin selvästi erota, tämä ÄitiKoira kun tuntuu kasvavan vain leveyssuuntaan. Vyötärölle on tullut kuitenkin viikossa peräti 10 senttiä! Tiineysvuorokausia on Benjalla nyt 42, joten näinä aikoinahan se massun kasvatus vasta alkaa.

Donnalla raapii jo köli pohjaan, vaikka kolmisen viikkoa pitäisi vielä jaksaa puhertaa menemään. Donnalla, niinkuin Benjallakin on 42. tiineysvuorokausi menossa. Uuman ympärysmitta oli tänä aamuna 61 cm, viikossa oli tullut 4 senttiä lisää. Vaavit kasvaa siis .

Seuraavat massukuvat luvassa taas ensi sunnuntaina!

tiistai, 18. toukokuu 2010

Pentusia!

Onpa tullut todettua, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Eivät edes velipuolia . Viime vuonna astutin neljä narttua, yhden niistä vuoden molempiin juoksuihin. Vuoden saldo oli kaksi cavalierpoikaa. Tänä vuonna näyttäisi siltä, että isäntä joutuu nikkaroimaan uuden pentulaatikon!

Meillä kun tässä tyttöporukassa on neitosten juoksut synkronoituneet ajan saatossa, jouduttiin pentusuunnitelmia kuutioimaan vähän riskillä viime vuotinen tuoreessa muistissa. Uskallettaisiinko astuttaa kolme narttua nyt kevään juoksuun? Jokuhan niistä kuitenkin jäisi tyhjäksi..

Vaan eipä jäänyt! Meillä alkaa siis Yötön Yö ihan todella kesäkuun alussa, kun Inka aloittaa pentutouhuilut ja viikon päästä siitä Benja ja Donna, jotka on astutettu samoina päivinä. Onneksi meitä on monta kaksijalkaista hoitajaa, apukäsiä tullaan varmaankin tarvitsemaan olletikin, kun lampolan puolella alkaa karitsoinnit samaan aikaan. Noh, kyllä sitä nuorena jaksaa... Mut mitenkähän sitä näin vanhana ?

Inka ja Inkan Megalomaaninen Massu. Tiineysvuorokausia kuvassa vasta 42, kuinkahan isoksi meinaa rouva vyötärönympärystäänsä vielä kasvattaa?

Vaan ei se ole pikkuinen massu Donnallakaan. Tiineysvuorokausiin (joita kuvauspäivänä 35) nähden PikkuRouva on kyllä aika muhkean oloinen!

Benjalla myöskin kuvassa 35. tiineysvuorokausi. Vatsanseutu on alkanut kasvaa vain hitusen. Vielä kuvanotto hetkelläkin ollaan oltu hyvin epävarmoja mahdollisesta tiineydestä. Kun AlatiAhmatti alkoi nostella ruokakupistaan raksuja yksi kerrallaan maahan mulkoillen niitä paheksuvasti, alkoi mielessä herätä toivo.. josko se sittenkin.. Tänään käytiin ultrassa ja sieltä se ell löysi sekä palpoimalla että ultralla kurkkaamalla pikkuisia. Ei montaa, mutta jokusen kuitenkin! Voi tätä onnenpäivää !

Muutenkin tuntuu elämä myös koirarintamalla olevan myötätuulessa viime vuosien vastoinkäymisten jälkeen *kop kop*. Donnan sydän todettiin taas terveeksi vuotuisessa tarkastuksessa, Donnan jälkeläisetkin ovat käyneet virallisissa terveystarkastuksissa ja terveiksi todettu. Hieman vain harmittaa BB Pumba, jonka toinen kives ei sitten koskaan laskeutunut.

Meillä on Teerivaarassa kunnon bernipopulaatio nyt, kun vierailevan tähden, Benjan, lisäksi laumassa riekkuu Dannyn velipoika Nanuk. Nanukin perhe on muuttamassa Ison Valtameren taakse ja he ovat nyt järjestelemässä asioita siellä. Nanuk viipyy luonamme ainakin kuukauden päivät, jos ei pidempäänkin riippuen siitä, miten asiat siellä kaukana maailmalla sujuvat. Nanuk on erittäin ihana poika, vähän villi ja vallaton, mutta erittäin reipas ja ihmisrakas tessu. Nanuk sopeutui loistavasti tähän meidän porukkaan. Terkkusia vain Sinne Jonnekkin, Nanukin perhe! Täällä voidaan hyvin ja paksusti .

Ja onhan meillä käynyt muitakin vieraita, tosin ihan päiväseltään.. TyttiTyllerön tytär Saara kävi perheineen ilahduttamassa meitä sunnuntaina. Kyllä se Saara on sitten äitinsä näköinen! Ja sisarensa Sallin! Ihan ihmetellä täytyy, miten koirissakin voi olla mahdottomasti sukunäköä. Saara oli muutenkin hyvin tyttimäinen.. koko ajan liikkeessä, aktiivinen ja tepakka neitonen. Ikiliikkuja. Kiitos Alilan perhe, kun kehtasitte ajella tänne asti! Oli mukava nähdä lapsiakin ensimmäistä kertaa. Saitteko ne värilliset villat menemään ehjänä kotio asti vai huovuttiko Saara niistä jo matkalla jotakin ...?

Lähdettiin Sulhon kanssa toissailtana myöhään korvasieniä katselemaan.. onhan nyt ollut jo aika helteiset päivät ja vettäkin ripauttanut välillä. Riemulla ei ollut rajoja, kun ennalta oletettavissa olevista paikoista löydettiin muutamia pikkuriikkisiä korvasienen alkuja!! Hissukseen hiivittiin kotiin ja jätettiin pikkuiset kasvamaan. Saapas nähdä, meneekö tämän vuotinen saalis viimevuotisen edelle.. viisi ämpärillistä taisimme viime kesänä tuolta omalta hakkuaukealta poimia. Pakasteessa mahtaa olla jemmattuna enää yksi pussi korvasieniä, joten vähiin käy, ennenkuin loppuu..

Ai niin, vielä yksi juttu! Minut kutsuttiin Ranuan Koirakerho ry:n Match Shown tuomariksi. Mätsäri järjestettiin viime lauantaina todella upeassa kelissä. Olipas se kiva kokemus! Koirat olivat hienoja, esittäjät olivat selvästi panostaneet päivään ja järjestäjät hoitivat homman kotiin hienosti kanttiineine päivineen. Kiitos vielä kerran kutsusta! Olen taatusti käytettävissä toisenkin kerran, jos vielä huolitaan .

lauantai, 1. toukokuu 2010

Toukokuu...

...ja edelliset päivitykset tammikuussa . Ai kauhia.

Se, että en ole kirjoitellut blogia ei oikeastaan tarkoita ollenkaan sitä, ettei olisi ollut mitään kirjoitettavaa. Kiirusta on pitänyt ja tietokoneella ei ole tullut paljoa muuta tehtyä kuin läksyjä, hoidettua kaikenlaisia juoksevia asioita ja yritettyä pitää ihtensä ajantasalla maailman menosta ja kavereiden kuulumisista Facebookin kautta .

Paljon pieniä ilonaiheita, muutamia suurempiakin semmoisia on saatu osaksemme mm. ihmis- ja koiravieraiden sekä hienojen terveystulosten muodossa. On meillä sitten vähän vastustanutkin; keittön vesivahinko on aiheuttanut päänvaivaa, aiheuttaa itseasiassa vieläkin. Osa keittiön lattiaa on edelleen aukirevittynä, kuivamassa. 'Hätnäppää' kokataan keittiössä tarpeellinen, mutta muuten koko Keittiöksi kutsuttu ylellisyys puuttuu meidän talosta tällä hetkellä so far. Olemme kuitenkin todenneet, että ihminen on sopeutuvainen eläin.

Alla vähän tarinointia meidän kevään kulusta, niitä tärkeimpiä juttuja...

Heti helmikuussa mieltä lämmitti kovasti meidän Mimmin (Janipan Bean) tyttären, FI & NO CH BB Annie Hallille eli Muskalle myönnetyt kunniamaininnat. Muska pokkasi ansaitusti Koillis-Lapin Kennelkerhon kaksikin eri kiertopalkintoa, Koilliskairan Koira 2009 sekä Vuoden Näyttelytähti 2009  . Onnea vielä kerran Helena ja Muska hienosti menneestä viime vuodesta. Olihan se kyllä hurja vuosi, kaksi valiotitteliä noin nuorelle neitokaiselle! Kiitos vielä Helena aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestäsi ajella neitosen kanssa näytelmissä välillä melkoisen pitkiäkin matkoja!

 Näytelmistä puheen ollen on meidän näyttelyvuosi lähtenyt vähän yskien käyntiin. Eikä se käy kaikilla pytyillä vieläkään... Maaliskuun näyttelyt Kemijärvellä missattiin perheessä vellovan noroviruksen ansiosta. Harmitus oli melkoinen, kun ns. 'oma' näyttely jäi väliin! Tänään meidän pitäisi olla sitten Posion ryhmiksessä, Aamun kanssa. Aamu kolaroi päivänä muutamana ilmeisesti Sagan kanssa, joten neito varoo nyt oikeaa etustaan. Emme lähteneet siis aamusella ajamaan Posiota kohti. Toisaalta tuo nyt ei niin paljoa harmita, Aamu ei ole parhaassa mahdollisessa turkissa, joten eipä sieltä suurta menestystä olisi tullut senkään puolesta. Oulaisiin ei olla edes ilmoitettu, kun yksi sun toinen bernukka on karvaansa pudottamassa. Tänä keväänä meidän kaikki neitoset lukuunottamatta Sagaa ovat olleet juoksussa samaan aikaan, joten imuroitavaa on riittänyt ja tulee vielä riittämään...


BB Will Turner 1,5 vuotta

 Maaliskuussa heti Kemijärven näyttelyn jälkeen saimme ensimmäiset koiravieraat; Tytin (Janipan Giselle) poika Simo eli BB Will Turner sekä tämän 'pikkubroidi' DannynVeliManu olivat hoidossa isäntäväen loman ajan. Pojat sopeutuivat hyvin joukkoon tummaan. Olihan meillä testosteronia mäki sagianaan, kun bernipojat painivat äijäpainia ja kisasivat pitkin peltoja tyttäriin vaikutusta tehden. Eikä aikaakaan, kun poikaporukka sai vielä vahvistusta; Saaganan velimies, Inkan Poika Otto tuli kylään isäntäväkensä kanssa!

Otosta (Markwell That's Not Me) on kasvanut oikein hieno ja vallaton poika . Se on Emänsä ja Sisarensa tavoin hyvin itseriittoinen ja määrätietoinen, mielellään kommentoimassa vähän asiaan kuin asiaan. Kävimme Mariian, Emäntänsä, ja Oton kanssa läpi muutaman kehityskeskustelun ja aika kivasti paukapääpojan käsityskyky venyi ymmärtämään tiettyjä yhteiskunnassa vallitsevia lainalaisuuksia. Kuten että ruokapöydällä ei saa seistä... tosin, ei tuo Sagakaan aina tahdo semmoisia asioita vielä muistaa.

Saga ja Otto täyttivät tosiaan vuoden maaliskuun alussa. Saga on vielä aika keskentekoinen pakkaus, Äitiään  paljon köykäisempi versio. Mutta eihän sitä kovin massava tarvitse olla edes aikuisena, puhumattakaan vielä vuoden ikäisenä. Sagan kanssa ollaan vähin harjoiteltukin jotakin, perustottelevaisuusjuttuja ja hiottu noutoa.

Perusasennot, pieniä seuraamispätkiä, paikallaoloharjoituksia. Seisomista, malttamista. Siinäpä tärkeimmät. Myös hyppyyn on tutustuttu. Saga on aika säpäkkä ja nopea käänteissään. Treenauksen tekeekin haasteelliseksi juuri se, että Sagan mielestä kaikki pitää tehdä niin nopeasti. Ja pienoisen terävyytensä vuoksi kaikki ympärillä tapahtuva herättää helposti huomiota; 'Mikäs siellä lensi? Mikä rasahti? Mikä se oli? Hä? Näitkö? Kuka tuolta tulee? Ei sieltä tullukkaa kukaa... Siis mitä olit sanomassa??' Sagan keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen, joten treenit on pidettävä lyhyinä ja napakoina. Ei liikaa kerralla eikä liian usein.

Sagan kanssa käytiin muuten terveystutkimuksissa joku viikko sitten. Silmät todettiin terveiksi perinnöllisistä sairauksista ja lonkka- & kyynärkuvat lähtivät 'priimoina' Kennelliittoon! Jei ja Wau ja *tuuletusta* . Nyt vain jännässä odotellaan, mitkä ovat viralliset lausunnot...

Myös Donnanpoika BB Pumba on käynyt virallisessa terveystarkastuksessa, Pumban sydän on kuunneltu vuoden ikäisenä ja terveeksi todettu! Hienoa ja kiitos Pumban Emäntä, että veit pojan tarkastukseen! Samalla reissulla Pumba pääsi toisesta kulkusestaan; pojan kives ei sitten ottanut laskeutuakseen ja niin omistajan kanssa tuumattiin, ettei se mahda mitään sillä ainokaisellaankaan tehdä. Pumba toipui hienosti leikkauksesta ja elelee nyt rauhaisaa yhteiseloa tyttöystävänsä Tessun kanssa vailla huolta Tessun 'siisoneista'.

Pumban velipoika, BB Timon alias Nekku, on menossa myöskin terveystutkimuksiin. Toukokuussa Lohjalla cavojen Club Shown yhteydessä järjestetään joukkotutkimukset, joihin Nekku mahtui viimeiselle paikalle vielä mukaan! Jäädään kuulolle ja pidetään peukkuja, että myös toinen velimies olisi terve kaikin puolin!

Dannynkin kanssa on 'tokoiltu'. PieniMies on hyvin keskittymiskykyinen ja mimmimäinen tekijä; aina valmiina toimintaan, kova tarjoamaan vaihtoehtoja ja kontaktinhaluinen. Dannyn kanssa on oikein mukava touhuta! Dannyn mahdollista jalostuskäyttöä on alettu miettiä uusiksi. Pojan kasvun myötä on tullut selkeämmin esille, että takakulmaukset saisivat olla paremmat.

Vaikka kintereiden tulisi olla kulmautuneemmat, eivät ne kuitenkaan niin pahat ole, ettäkö niillä olisi isosti merkitystä kotikoiran virassa. Ja varmasti näyttelyissäkin Danny tulee menestymään, onhan siinä monia upeitakin puolia nähtävissä jo nyt. Riittävästi kulmautunut koira ei kuitenkaan ole välttämättä jalostuskoira, vaikka muuten terve ja rodunomainen olisikin. Kovasti tässä siis yritetään miettiä ja pohtia, mitä Dannyn osalta tuleman pitää.

On meillä muuten noita koiravieraita edelleen tälläkin hetkellä. Mimmin tytär Benja (BB Ava Gardner) on ihastuttanut meitä olemassaolollaan huhtikuun puolesta välistä lähtien. Neito kävi heilastelemassa Erään Hienon Herran luona eteläisessä Suomessa ja nyt odotellaan kieli pitkällä, tuottiko rakkausviikonloppu tulosta. *Peukuttaa*.

Huhtikuun alussa viettivät aikaa romanttisissa merkeissä myös cavalierneitomme Donna sekä labukkaisemme Inka. Tarkemmat tiedot uroksista/yhdistelmistä julkaistaan heti, kun mahdolliset tiineydet ovat varmistuneet. Siihen asti istutaan sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan, toivotaan.....

 
Bouncy Buffoon's Calypso, 'Siiri'
Kuvaaja Wilma Hurskainen, copyright Eija Nyström

Sen lisäksi, että meidän tyttärien jälkeläiset on kauniita, rohkeita, menestyneitä ja ihquja, on ne myös kuuluisia! Tytin tytär Espoosta, BB Calypso aka Siiri, on esiintynyt jo muutamia kertoja julkisesti eri painoksissa Emäntänsä kanssa. Siirin kuvia on ollut eri juttujen yhteydessä mm. Taloussanomien välissä ilmestyvässä Microsoft Circle- lehdessä sekä viimeisessä Oriolan asiakaslehden joulunumerossa. Myös ensi kesänä on tiedossa 'lehdistökeikka' . No Wau!

Koiravieraista edelleen sen verran, että meijän Danny saa jälleen riehumiskaverin. Velimies pohjoisen perukoilta, Nanuk Pallaksen kainalosta tulee tänään kylään ja viipyy kesäkuun alkupuolelle saakka. Isäntäväki lentää Canadaan. Menoa ja meininkiä tulee siis riittämään meijän kartanolla!

Mutta nyt häätyy mennä taas. Meitä on kovasti työllistäneet tapahtumat, joita on tuolla pihan toisella puolella, lampolassa käynnissä. Remontti, kerinnät, tulevat karitsoinnit, astutusryhmät, lauman uudet jäsenet, jne.

Meijän karitsaiset Voima, Urho, Sisu, Aranda ja Amorella täyttävät kohta kolme kuukautta ja ovat kasvaneet kovasti. Näistä kuitenkin omat uutisensa tuolla Heppa- ja lambiblogin puolella. Yritän saada sinne tarinata tässä illan päälle.

Iloista kesän odotusta kaikille! Toivotaan, että tulisi paljosti Aurinkoisia Kelejä ja Leppeitä Etelätuulia! Nyt sataa lotuuttaa vettä ja on ihan hitsin harmaata. Noh, tietäähän se kyllä noiden lumien lähtöä. Täällä vaarassa kun lunta vielä riittää ihan kinoksiksi asti!