"Piti ihan tulla kertoon, ettei se isäntä sittenkään onnistunu lahjomaan mua, kun siellä kaupalla ei ollu niitä hyviä juustoja.. ainoastaan vanhoja, semmosia jokka oli ihan homeessa! YÖK! Niin mie sitte vähä järkkäilin juttuja ja siinä kävi sillee, että isännän selkäranka taittu ja sen tahto taipu ja se alko tajuta, ettei perni voi ellää ilman toisen pernin seuraa. Se oivalsi vihdoin ja viimein, että mun sielu on tyhjä huone ja elämä taivalta pimiällä polulla ilman toista perniä. Vihdoin ja viimein sille valkeni, ettei mua ymmärrä kukaan muu niin hyvin, kuin toinen perni.. paitsi Mamma, mutta se onki melkeen perni.. ainaki yksi mummo sano kerran talvella, ku Mammalla oli musta karvareuhka päässä, missä oli hassut korvat, että me muistutetaan toisia tosi paljon.
Niin, siis mie tiiän nyt, että jossakin on mulle ihan oma pikkusisko. Se tulee kotia kuulemma kohta ja mie odotan sitä tosi paljon! Se on varmaan älyttömän sulonen ja mie suojelen sitä ja pidän siitä huolta.. me pijetään yhessä Mamman kanssa. Mie varmaan rakastan sitä tosi paljon.. tai en tiiä vielä, mutta ainakin uskon niin. Sitten me kasvetaan yhessä isoksi ja ollaan maailman parhaat kaverit. Tai Mamma sano, ettei mun enää tarttis kasvaa kun tuomarit sanoo siellä näyttelyissä, että oon jo niin iso tyttö muutenki.
Ja kun se mun pikkusisko tulee sitte kotia, niin annan sen heti syödä mun luut ja juoda mun kupista. Ja annan sen mennä Mammankin syliin. Toivottavasti se osaa arvostaa sitä, kun se Mamman syli on mun rakkain paikka. Voi että mie en jaksais oottaa ennää... menis tää aika nyt äkkiä!" 
                    - Mimmi -