Mimmi on kasvanut ihan selvästi; kun se vielä viikko sitten mahtui yöpöytäni alle nukkumaan, alkoi eilen illalla lukulamppu yöpöydällä heilua jo siihen malliin, että ihan vaivatta ei neitokainen sinne alle enää ryömi. Myöskin olohuoneen ja eteisen välissä oleva portti yllätti neitosen ja meidät täysin; isot koirat ovat joko ulkona tai portin takana olohuoneessa nuorempien syödessä ja kun ruokatauko on päättynyt, ovat pennut joskus livahtaneet portin ali olohuoneen puolelle.. toissapäivänä sai nauraa makeasti, kun Mimmi vanhasta muistista yritti vääntäytyä portin alta ensimmäistä kertaa varmaan reiluun viikkoon; pää mahtui portin alle vielä helposti, mutta kun neiti oli saanut tungettua puolet kropastaan portin alle, muovinen ja melko köykäinen portti irtosi kiinnikkeistään ja jäi lepäämään Mimmin selän päälle! Siinä se neiti sitten vähän aikaa seisoi ja ihmetteli portin toinen puolisko selkänsä päällä... kunnes huomasi, että tiehän on avoin ja lähti pätkimään olohuonetta ympäri, minkä kintuistaan pääsi. Portti rämähti lattialle. Täytyy keksiä siihen joku patentti, ettei se pääse nousemaan ylös kiinnikkeistään... eihän tuota neitiä pidättele kohta "enää vahvat köydetkään", kun se muutaman kerran on päässyt portin nostamaan paikoiltaan.

Aivan uskomaton vainu tuolla kakaralla on myöskin! Kissan metsästä kantamia raatoja löytyy neidin suusta tämän tästä... vaatii aivan uskomatonta itsehillintää olla juoksematta koiran perässä ja huutamatta HYI! EI! ÄLLÖTYS! YÖK! EI SAA NIELLÄ SITÄ KUOLLUTTA ÖTÖKKÄÄ!!! Iloisesti olen vain kutsunut neitiä ja kun se häntä heiluen on saalistaan esitellyt, olen pyrkinyt sen makupaloihin vaihtamaan.. muutaman kerran olen kyllä myöhästynyt pahemman kerran kun neiti alkaa arvata katalat ajatukseni ja niellä jutkii hiiret kiireesti, ennen kuin Emäntä ehtii asioiden kulkuun vaikuttamaan. Korvaakohan se sairauskuluvakuutus kaikki "ylimääräiset" matokuurit?

Metsälenkillä on käyty muutamina päivinä myöskin.. meillä kun tuo metsä alkaa ihan talon nurkalta, on päästy jo kakaroidenkin kanssa ihmeellisiä, uusia tuoksuja ja elämyksiä sieltä hakemaan. Mimmi jäi ensi kerroilla aina välillä muista jälkeen uneksimaan, haistelemaan, tutkimaan ja istuksimaan välittämättä etenevästä "pääjoukosta".. kun Emäntä vain jatkoi matkaansa ja piiloutui pari kertaa mättään taakse, alkoi mielenkiinto Emännän sijaintiin lisääntyä ja välillemme ilmestyikin se tärkeä "näkymätön kuminauha".. ainakin vielä neiti muistaa pitää tarkasti silmällä Emännän liikkeitä ja huolehtii itse siitä, että pysyy völjyssä :).