Matka uuteen kotiin alkoi itkun säestämänä. Ensimmäiset kaksikymmentä kilometriä itkettiin haikeasti ja kovaa.. Sitten pikkuneiti väsähti huutamiseen... totesi ilmeisesti, että huoleton vauva-aika on takanapäin lopullisesti ja asettui Uuden Emännän jalkoihin nukkumaan. Kotimatkalla pysähdyttiin Rovaniemellä Emännän sukulaisissa jaloittelemassa, pissalla ja ihastuttamassa uusia ihmisiä suloisella vauvaolemuksella. 

Uuteen kotiin saavuttuamme alkoi tutustuminen kaikkeen uuteen; ihmisiin, pikkuiseen isosiskoon, omaan petiin, systerin petiin, kissaan, monenlaisiin leluihin ja illan kuluessa vielä isoihin, vieraisiin koiriinkin. Ei se ihme, että ensimmäinen yö tuli nukuttua kuin tukki; miten se uuteen elämään asettuminen voikin olla niin raskasta ja väsyttävää puuhaa!