Niin se vuosi vaihtui, lauhoissa merkeissä raketteja paukutellen. Näinä päivinä on paukahdellut ainoastaan pakkanen *freezzzzz*... Ei sitä meinaa tottua näihin talvikeleihin, kun on ollut pitkään niin lauhaa ja itseasiassa aika poikkeuksellisenkin lämmintä.

Käytiin pyörähtämässä Kajaanin näyttelyissä bernityttärien kanssa alkukuusta. Mimmillä meni tosi mukavasti. Noinkin karvattomaksi tyttäreksi ERI ja luokkavoitto oli kyllä aika yllätys :). Ilona oli mukana haistelemassa suuren maailman tuulia. Pikkuneiti veteli hyvin cooliin tyyliin päikkäreitä näyttelyhäkissä (kevythäkki, hoxia!) ja välillä ihmetteli sitä kehätouhua kun Emäntä juoksee Mimmin kanssa nuttura suorana ympäriämpäri. Käytiinhän me siellä ruuhkaisessa hallissa käppäilemässäkin Ilonaisen kanssa kahdestaan. Oli siinä Neitokaisella ihmettelemistä, miten maailmassa voikaan olla niin paljon koiria ja monennäköisiä. Ja kokoisia. Ja hajuisia. Ja rumia. Ja kauniita. Ja.. ja..
Mimmin kanssa on treenailtu tokoihin. Saattaapi kyllä olla, että eka kisa siirtyy tuonne huhtikuulle.. Mamma kun on meinannut ottaa Miralle sen TK1:n ja sitten vasta siirtyy AVOon sen kanssa. Tai no... ottaa ja ottaa. Olipas aika mellevästi sanottu...

Miran kanssa se TK1:n ei kyllä itseasiassa ole kovin kaukana eikä hankalan takana. Ihan varppina se sieltä tulee, jos vain tuo paikallamakuu onnistuu. Ollaan kyllä harjoiteltu sitä melkoisesti. Kotona Emäntä nakkelee palloja kirsun edestä tyttären maatessa paikallaan ja ottaapa jopa spurtteja potkurilla pihasta. Se on Miralle hiukkasen hankala paikka, mutta kestää piipittämättä ;). 
AVOluokkaa on kuitenkin jo katseltu sillä silmällä, että tulevana kesänä me sinne sitten mennään!! Muutamia epävarmuustekijöitähän sielläkin vielä on, niistä yhtenä nouto. Noudon treenaamiseen on otettu ihan uusi asenne.. "Nouda" ei ole Miran kohdalla tarkoittanut enää syksyn jälkeen kapulan vinttaamista kilometrin päähän ja sen perässä juoksemista, sen kimppuun hyökkäämistä ja sen tappamista. Me on otettu ihan rauhallisia kapulan maasta nostoja ja siitä sitten edetty liikkumattoman kapulan noutoihin, pikkuhiljaa noutomatkaa pidentäen. Ollaan menossa kymmenessä metrissä ;).. Kapula tulee kuitenkin pureksimatta Mamman käteen. 
AVOimen luokan liikkeistä luoksetulon pysäytystä ja kauko-ohjausta on harjoiteltu jo viime kesästä lähtien. Samoin AVOn hyppy ei pitäisi olla kummoinen juttu, kun sitäkin on kokeiltu. Mutta mutta... se paikallamakuu... prkl... se kun vaikeutuu melkoisesti. 

Cavatyttärille ei kuulu kovin kummia. Paitsi, että käytiin eilen Oulun Akuutissa PEVISAt ottamassa.. mukana olivat Donna ja CockeriElli. Hieno reissu ja hyvä mieli; Donnalla olivat silmät terveet, sydän pompotti terhakkaasti ilman mitään kohinoita ja polvet olivat pyöreät nollat! Saimme myös kuulla, että Donnalla on maailman iloisin häntä :D. 
Nellukka ei jostain syystä ole tuon PakkasUkon kanssa välilöissä.  Tyttö pitää välillä kantaa ulos, kun se ei haluaisi millään lähteä käväisemään pissillä pihalla. Nelli ihan selvästi pyytää isoilla silmillään eteisen nurkassa hytisten, että "Enkös vain saakin Mamma lirauttaa pirtin lattialle ihan vähän ja pötkäytän samalla sellaisen kiinteän kakan.. ihan pienen ja hajuttoman??!"

Elli oli tosiaan mukana Oulussa. Silmät olivat terveet, lonkkakuvista odotellaan tuloksia. ELL arvioi, että voisivat olla B:t, toinen saattaa tulla takaisin C:nä kun lonkkamalja oli aavistuksen matalampi. Ihanasti Ellikin asennoitui välillä ruuhkaisenkin lääkäriaseman meininkiin. Häntä heilui isoille ja pienille koirille iloisesti. Välillä tyttö makasi itseään (ja muita odotushuoneessa olijoita) viihdyttäen selällään korvat molemmin puolin päätä levällään ja urisi ja tuhisi ja vimputti häntäänsä lattiaa vasten. Koominen tapaus.

Essi odottelee, että loppuisi nuo pakkaset ja pääsisi hiihtolenkille. Emäntä on luvannut ottaa Essin mukaan, kun lähtee Miran kanssa hiihtämään. Neiti on nauttinut, yllättävää kyllä, sisällä olosta nyt pakkasten aikaan. Vaikka neitokaisella on lämmitettävä, kunnollinen koppi, ei Emäntä ole raaskinut pitää Neitiä ulkona. Tyttö asustelee välillä Ilonan, Miran, Mimmin tai Ellin kanssa "putkassa" eli kodinhoitohuoneessa ja kaluaa lehmänluita vailla huolia. Onhan se kiva, että pääsee välillä muutenkin tuolta häkistä sisähommiin :). 
Essi on näyttänyt vinkeensä Emännälle eikä se uskalla enää pitää tytärtä irti lenkillä. Näin ollen irtilenkkeilyt toisten koirien kanssa ovat Taaksejäänyttä Elämää ja seuraava vapaataival on varmaan vasta ensi metsästyskauden aikaan. Semmoista se teettää, se selektiivinen kuulo...