Eka "virallinen" näyttely on sitten takana. Vanha kakkonenhan sieltä saatiin saaliiksi. Tuomari ei oikein tykännyt, kun Mimmi on niin iso tyttö. Myös kehittyä kuulemma pitää vielä kovasti. No hö, tietenki pittää.. onhan se neitokainen vasta kymmenen kuukauden ikäinen vaavi ;). Meijän tokoreenit on olleet jo säännöllisempiä. Tähdätään tuonne syksyn viimeisiin tokoihin, mahdollisesti syys-lokakuussa mentäisiin jo ALOon kokeilemaan. Paikallaanmakuuta treenataan, seuraamista edelleen ihan vain lyhyitä matkoja ja muutenkin hienoa perusasentoa. Hyppy on otettu uutena liikkeenä, telineessä tosin vasta kaksi lautaa :). Myös noutokapulaan ollaan tutusteltu ja suussa pitämisharjoittelu on aloitettu => nouto opetetaan nurinpäin, perusasennossa istuen kapula suussa ja siitä sitten pikkuhiljaa nostoja ja lopuksi noutamista.
Neiti saa välillä aivan huimia hepuleita tuolla metsälenkillä. Se saattaa ihan yhtäkkiä ja varoittamatta pinkaista juoksuun, mennä rytistää pitkin metsiä tuhatta ja sataa ja palata sitten Mamman luo hengästyksestä lääpällään, silmät kiiluen ja kieli etujalkojen välissä roikkuen. Sakut ei oikein käsitä tuollaista meininkiä ja Mimmi ei taas ymmärrä, miksi kellekkään muulle ei iske tuollaista hepulia koskaan.. 

"Mie tahon sellaisen kaverin, joka olis yhtään samalla aaltopituudella elikkäs ajattelis mahallaan ja sillä ei olis niin kauhian isoja korvia, ettei tarvii aina joka kutsuun reagoida ja sillä pitäs olla pitempi karva kuin noilla sakuilla, että sais roikkua niissä ja sitte sen pitäs olla perni. Tai joku muu semmonen samantyylinen luonteeltaan. Mutta ainaki sen pitäis olla noita tyhmiä cavoja isompi, että sen kans sais painia. Ja sen pitäis ymmärtää pernihuumoria. Meijän KePo sano sitte mulle, että Voi Eeeeeiiiiii... Älä tee tätä mulle... Pliiis... Ja se lupas tuoda mulle kaupalta herkkujuustoa, jos en painosta Mammaa tän kaverijutun kanssa... Hmmm. Katotaan nyt, millasta juustotarjotinta se Ukko sieltä raskii kantaa...."
                                         - Terveisin Mimmi -