Melkein viikko on vierähtänyt uudessa kodissa. Kutsumanimi tosiaan muuttui heti ensimmäisenä päivänä Bertasta Mimmiksi ;). Juhon serkkutytön, Unnan, mielestä Bertta on enemmänkin Mimmin näköinen ja kun luonnekin on enemmän "mimmimäinen", oli nimiasia sillä selvä.
Neiti on ihanan rohkea ja avoin uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Mikään ei pelota.. muutamia uusia asioita pitää vain ensin alustavasti harkita istahtamalla (isohkolle) pyllylle vähäksi aikaa. Sitten vain torvet soiden kimppuun, oli uusi tuttavuus tai asia pikkuisen mielestä miten suuri tai outo tahansa.
Ruoka on alkanut maistua uudessa kodissa todella hyvin ja kakkahädän yllättäessä alkaa ulko-oven edessä kova pyöriminen ja vingunta; sisäsiisteyden alkeet ovat jo hanskassa! 
Välillä Mimmi haluaa ehdottomasti kahdenkeskistä aikaa Mamman sylissä. Se alkaa vinkua ja vonkua, pyörii jaloissa, hyppii vasten ja kertoo nappisilmillään, että "nyt otat syliin ja paijaat ja heti!" Kymmenminuuttinen kerrallaan emännän sylissä yleensä riittää ja Mimmi on sen näköinen, että "OK, nyt voit päästää alas"..
"Pikkusysterin" eli Nellin kanssa leikit ovat lähteneet luonnistumaan todella hyvin kokoerosta huolimatta. Myöskin Kamua ja Miraa neiti yrittää houkutella leikkiin varsinkin ulkona, mutta kun emäntä ryökäle puuttuu aina peliin ja lopettaa hauskanpidon... ainakin toistaiseksi, kunhan on saatu vähän enemmän korkeutta ja mittaa kroppaan muutenkin.