Maailman Ensimmäiset BouncyBuffoon's Bernivaavit, Starat, täyttivät eilen vuoden! Miten se aika vierähtääkään nopeasti!! Tuntuu, että vasta eilen nuo pikkuiset kakkipyllyt pyörivät jaloissa ja roikkuivat naskalihampaillaan farkunlahkeissa... ja nyt ne ovat ihastuttaneet ja aiheuttaneet harmaita hiuksia uusien emäntiensä & isäntiensä parissa kohta vuoden päivät.

Olen hyvin iloinen kasvattieni elämän alkutaipaleista. Jokaisen pentusen elämä on mallillaan ja lapsoset saavat Rutkasti Rakkautta. Erittäin ylpeä olen myös kasvattieni ahkerista ja reippaista omistajista, jotka ovat esitelleet kakaroita kehissä.. jokusen saatamme bongata mahdollisesti tulevaisuudessa jopa tokokokeesta :)! You never know..

Helena ja Muska, hieno perusasento...

...ja mikä kontakti!!

AlliMaakari oli eilen täpinöissään.. tai oltiin varmaan koko sakki, isäntä ja allekirjoittanut koiran lisäksi. Sorsastus alkoi!! Kovasti jännitti, miten meidän huntalo amatööri suhtautuu mahdolliseen saaliiseen, eihän lämpimästä sen kummemmin kuin kylmästä riistastakaan ole vielä mitään kokemusta. Treeniriista tuntuu oleva kiven alla, joten edes variksiin ei neiti ole päässyt tutustumaan kosketusetäisyydeltä.

Hienosti päivämme alkoi.. klo 12 aloitusta odotellessamme rantauduimme eräälle sänkipellolle tutkailemaan lähistöllä sijaitsevan lammen sorsatilannetta. Siinä pellolla Alli vapaana juostessaan ajoi ylös rastaan, joka piileskeli heinikon suojissa. Koira selvästi haistoi maassa piileskelevän linnun, etsi sen ja ajoi lentoon. Antoi vielä kyytiä jonkin kymmenen metriä, jolloin lintu lennähti puuhun kiroilemaan. Hmm.. hyvä hyvä, tuumasimme. Tessu toimii ainakin ylösajavana koirana :).

Pellolla, joen rannassa odottelimme sitten, että kello tulee 12 ja pääsemme tosi toimiin...

Noin puolitoista tuntia ehdimme koluta Tenniöjokea ja sen sivuojia veneellä, kun erään sotkan epäonneksi osuimme paikalle sen sukellellessa evästä itselleen. Kaksi laukausta veneestä ja sotka oli hengetön. Noutoon en Allia vielä päästänyt, enkä itse asiassa usko että se olisi sitä tehnytkään. Noudimme linnun veneellä ja suunnistimme lähimpään rantaan, jossa Alli pääsi tutustumaan lämpimään riistaan lähemmin ensimmäistä kertaa elämässään.

Hieman tyttöstä ensin oudoksutti verinen lintu. Heitin kuollutta lintua ensin maalla ja päästin Allin noutamaan.. neiti lähti innokkaasti perään, haisteli ja pyöritteli sotkaa, muttei ottanut suuhunsa. Keksin heittää virtaavaan veteen ja suunnitelma onnistuikin; koira lähti hyvin innokkaasti noutoon ja lintuhan oli ihan pakko napata suuhun, muuten sen olisi virta vienyt mennessään :). Että emäntä oli ylpeä niin koirasta, isännästä kuin itsestäänkin!! Tästä on hyvä jatkaa!

Sieltähän se sotkanpoika tuli monta kertaa hienolla otteella

Palautuksetkin onnistuivat jostain syystä nyt paremmin kuin dameilla viimeaikoina konsanaan!!

Otettiin lopuksi vielä muutama noutoharjoitus kuivalla maalla. Nyt lintu kopattiin nopeasti suuhun ja palautettiin hienosti Isännälle, käteen asti! Voe kiesus, että Emäntä oli haljeta ylpeydestä!!