Kakkostulos tuli Torniosta. Ongelmana ei ollutkaan tällä kertaa paikallamakuu. Se liike meni hienosti ja koira oli todella rauhallinen rivissä. Mamma oli aivan älyttömän tyytyväinen tyttöönsä!! Mutta mutta... The Motivaatio jäi varmaan kotipihalle odottelemaan meidän paluuta. Koira oli ihan toisella planeetalla kuin minä, ehkä jopa naapuriaurinkokunnassa. 
Seuraamisessa haahuiltiin ja haisteltiin maata eikä pidetty kiirettä perusasentojen kanssa, luoksetulossa tultiin kyllä vauhdilla Emännän luo, mutta juostiin pari metriä ohi haistelemaan maata ja liikkeestä maahanmenossa jäätiin seisomaan pöljän näköisenä että "HÄ? Sanoitko jotaki? Mihin oot oikein menossa? Mie oottelen täällä..."
Syyhän moiseen käytökseen ei ole koirassa. Koiraa kiinnostaa justiinsa niin paljon se tekeminen, kuin sille annetaan siihen aihetta. Koiralle pitäisi antaa syy kerjätä ja himoita saada toteuttaa Emäntänsä/Isäntänsä pienimmätkin toiveet... "Joko saan istua? Saanhan jo hypätä?? Lupaa jo noutaa!! Joko voin mennä ruutuun" jne jne. 
Miraa on pennusta asti palkittu ainoastaan makupaloilla niiden rauhoittavan vaikutuksen vuoksi... Mira kun on niin kuumakalle ja olisi mennyt ekstaasiin narupalloista tai patukoista. Koira on kuitenkin kasvanut ja aikuistunut ja se osaa liikkeet, joten makupalat eivät enää näy olevan tarpeeksi riittävän viettitason aikaansaamiseksi. Eikun patukat ja pallot esille, niin eiköhän se siitä sitten..