Meijän Mimmistä on tullut kulmakunnan Julkkis Koira. Itä-Lapissa ilmestyvä Pitäjälehti KoillisKaira julkaisi muutaman "Mimmi Tarinoi" -pakinan, joista ensimmäinen osa ilmestyi 13.2. ja jatkoa seurasi 20.2. Seuraavaan tarinaan odotellaan nyt inspistä. Muutama lukija on kyllä jo kysellyt tuolla kylillä, että koskas se Mimmi kirjoittaa taas lisää.. kuulemma kovasti odottavat jatkoa turinoihin ja murinoihin.. no, lets sii.
Mepäs on muuten käyty Mimmin kanssa oman Kennelkerhon Dogsitter -koulutuksessa ikään kuin vierailemassa ja tutustumassa uuteen paikkaan. Koulutusta järjestetään tässä kevään mittaan Kemijärven Kulttuurikämpällä nuorisotiloilla. Me oltiin kylläkin ihan vaan seinäruusuina sillä kertaa seuraamassa opetusta ja hankkimassa uusia kokemuksia. Illan aikana käytiin läpi tulevien Dogsittereiden kanssa koirarotuja ja koiran viestintää. Myös joitakin tottelevaisuuteen liittyviä asioita luennon vetäjä halusi ottaa esille ja silloin pääsi meijän Mimmi areenalle! Neitokainen näytti auliisti, miten se osaa jo monia juttuja; hienoa kontaktia, luoksetuloa, istumista ja maahanmenoa. Vaikka paikka oli ihan uusi ja häiriötekijöitä ympärillä (mm. kurssin vetäjän koira), teki Mimmi hienosti mitä pyydettiin ja muutenkin loisti osaamisellaan. Onhan se neiti harjoitellut niitä juttuja jo kotona, joten ihan tuttujahan ne nuo istumiset sun muut piruetit on. Ja kun sillä Mammalla oli taas niitä broileripullan palasia taskussaan, neitokainen lukee vaikka hävittäjälentokoneen kokoomisohjeet ylösalaisin, jos tietää saavansa palkaksi herkkuaan. Muutenkin ilta meni hienosti. Mimmi viihtyi hyvin uudessa porukassa ja maata pötkötteli Emännän jaloissa rauhallisesti oppituntien ajan.
Mimmin ensimmäinen näyttely lähestyy vinhaa vauhtia. Me ollaan harjoiteltu kaunista ja lennokasta juoksemista (onnistuu muuten koiralta paremmin, kuin Emännältä) ja nätisti poseeraamista... on se muuten niin vaikiaa pitää ne takajalat sillee hienosti takana.. ihan väkisin ne meinaa aina vimpsahtaa mahan alle. Kumma Emäntä, kun aina venyttelee toisen takajalkoja.. venyttäisi omiaan, kun on saanut ristikseen noinkin lyhyet kintut.