...tai oikeastaan; ei tullut talvea tästä kesästä.. Marraskuu on käsillä ja vettä sataa lotuuttaa harva se päivä, rapa lentää ja on PIMEÄÄÄÄ!! Olen kuvitellut tähän asti olevani oikea syksyihminen, mutta alkaa tässä pikkuhiljaa tulla toisiin aatoksiin.. imuri huutaa päivittäin (aihetta olisi jopa kaksi kertaa päivässä) ja lattiamoppi on ollut tehokäytössä. Tuumasin tuossa aamusella vieraalleni, että antaisin kyllä mielelläni Nobelin palkinnon sille, joka on keksinyt kodinhoitohuoneet ja klinkkerilattiat :)! Kodinhoitohuone toimii meillä nimittäin varsinaisena KURAeteisenä.

Olemme palanneet taas normipäiväjärjestykseen ja lenkkeilleet tuolla metsässä neljä-viisi kertaa viikossa. Parina päivänä on käyty myös remmilenkillä kylillä piiiiitkästä aikaa. Sehän tarkoittaa tämän lauman kanssa sitä, että Emännän on tehtävä kyseinen lenkki useammin kuin kerran ;). Vaan siinä se kunto kasvaa ja aamiainen saa kyytiä!

Myös Donnan kanssa on aloiteltu tokotouhut. On se muuten aika villiä hommaa, että tuommoisellakin räpykällä on toiminta-alue suurinpiirtein Emännän navan korkeudella! On se neito niin innoissaan siitä touhusta, että rupellin lailla pyörivä häntä tuntuu nostavan neitokaisen korkeuksiin. Donna ritisee, rätisee, hyppii, pomppii, kieppuu, kieppuu, kieppuu, kieppuu...... Ja kuten arvata saattaa, ei koira ole silloin parhaassa mahdollisessa työskentelyvireessä. ARGHHHH! Taas ja jälleen kerran tulee todettua, että on tämä touhu sitten opiksi.. ainakin ohjaajalle! Isääni ja Äitiäni kiitän siitä, että olen saanut geeneissä näinkin hyvät hermot, perusrauhallisen luonteenlaadun ja positiivisen ajattelumallin.. Vaikka täytyy myöntää, että välillä tulee puhalleltua, kun ei meinaa saada tähän koiraan minkäänlaista yhteyttä. Tai yhteys oikeastaan on ja hyväkin, mutta kun Donna ei ehdi kuuntelemaan, mitä sille sanon.

Kolikon kääntöpuolena on tietysti sitten se, että kunhan opin kanavoimaan koiran energiaa oikeaan suuntaan ja säätelemään sen vireystilaa, siinä on ainesta varmasti vaikka kuinka pitkälle näissä tokohommissa :). Kunhan tosiaan vain Emännän taidot ja rahkeet riittäisivät.

Allin kanssa jatketaan kontaktiharjoituksia ja seisomista. Istumistreenit on jätetty nyt tauolle vähäksi aikaa, kun neitokainen meinasi tarjotella sitä jatkuvasti.. onhan asia se ensimmäisenä opittu. Messariin kun on nyt sitten ilmoittauduttu, keskitytään ihan vain kontaktin pitämiseen seisten. Sivulletuloa on opeteltu myös ja siinä sivulla olemisen ihanuutta (lue: syömistä Mamman reidessä kiinni paikallaan ja liikkeessä). Uutena asiana on tällä viikolla aloitettu edessäolotreenit. Köökin tuolilla istuen, jalat harallaan, Mamma syöttelee Allia niin, että neitokaisen alaleuka on ihan Emännän vatsaa vasten. Hienosti neiti tulee ihan iholle, tiiviisti mutta rennosti. Tavoitteena olisi saada Alli tulemaan sitten joskus luoksetuloissa ja noudoissa eteen, tiiviiseen ja suoraan asentoon.

Mimmin kanssa on käyty AVOn liikkeitä vaihtelevasti läpi. Eilen otettiin tuossa omalla pihalla jättävät liikkeet (maahan ja seiso), jokunen hyppy (palkka vaihdellen kaukana esteestä maassa, heittäen Mimmin selän taa tai sitten kävin antamassa esteellä), luoksetuloa pysähdyksellä sekä läpijuoksuina aina taakseni palkaten ja loppupalkaksi vauhdikas seuraamispätkä pyörähdyksillä ja juoksupyrähdyksillä. Mimmillä, niinkuin Emännälläkin, oli oikein hauskaa ja meitä molempia nauratti kovasti niin treenin aikana kuin sen päätteeksikin. Tämän koiran kanssa on nautinto puuhailla. Sen heittäytyminen asioihin on niin ihanan kokonaisvaltaista ja iloista. Maailman Ihanin Mimmi!