Mimmin pevisatulokset tulivat Kennelliitosta. Etupää 0/0 ja lonkat B:tä molemmat! Voidaan hyvällä omallatunnolla jatkaa PK-treenejä ja alkaa treenata tottista esteineen, kun neiti on luustoltaan terve. Niii-in, oikein luit; PK-treenejä ;). Neidille on nimittäin tehty makkararuutuja tässä viikon aikana puolenkymmentä ja muutama ihan oikea jälkikin! Eihän nuo jäljet ole olleet vielä pituudella pilattu, noin parin- kolmenkymmenen metrin siivuja. Ahne kun on ja perso kaikelle syötävälle, neiti pysyy oikein hyvin jäljellä ja kaivaa väkisinkin nakinpalat joka askeleelta parempiin suihinsa! Hmmm.. kyllä siitä saattaa vielä jälkikoira tulla. 
TOKOiltu ollaan myös melkein joka päivä. Itseasiassa nyt kun luen noita viimevuotisia päiväkirjamerkintöjä Miran TOKOiluista, ollaan Mimmin kanssa jopa pidemmällä kuin mitä oltiin Miran kanssa, kun se oli tuossa iässä. Seuraaminen on Mimmillä aivan ihanaa; häntä heiluu iloisesti ja kontakti pysyy jo mukavasti pieniä matkoja. Seuraamispaikka on myös oikea sivusuunnassa ja lapa on polven kohdalla, niin kuin pitääkin. Tai no, kun on isosta koirasta ja matalasta Emännästä kyse, ei se koiran lapa ihan tuossa polven kohdalla ole.. ennemminkin vyötärön kohdalla... melkeen.

Ilonalla oli eilen aamulla silmät "kolmikanttisena" ja häntä roikkui surullisesti korvien kanssa samalla tasolla melkein polvissa. Mamma ihmetteli ensin, että mitä se pikkuneiti päivystää pihalla, kun ei tule aamupissalle pellolle muiden kanssa. Nopeasti neidistä kuitenkin huomasi, että nyt ei ole kaikki kohdallaan... "Se on varmasti syönyt kärpässieniä!! Tai Ukkelin sukan. Tai Mamman sukkahousut. Tai isännän saunatakin vyön. Ja nyt on suolet solmussa ja tukossa ja elimistö muutenkin myrkytystilassa." Emäntä soitteli lääkäriin ja ilmoitti, että me muuten tullaan nyt!! 
Ajeltiin siinä sitten Savukoskelle ja kova huoli oli pikkuneidistä. Ilona oli apea ja istua murjotti takapenkillä sen näköisenä, että autokyyti ei olisi nyt oikein maistunut. Perillä ELL tunnusteli vatsan läpikotaisin ja totesi, ettei pentuparka arista vatsaansa eikä siellä muutenkaan tunnu mitään, mikä ei bernivauvan vatsaan kuuluisi. Neidiltä mitattiin kuume, vähän oli lämpöä. Sitten alkoi pissanäytteen saalistus ja vihdoin ja viimein saatiin sellainen tiraus talteen, että Ilonaisen apeuden syyksi selvisi pissatulehdus!! Voi sitä riemua ja autuutta, että diagnoosi oli pissatulehdus suolitukoksen sijaan!! Melkein Mamma meinasi kakun pyöräyttää tuon helpottavan diagnoosin kunniaksi.
Tänään pikkuinen on jo ihan oma itsensä ja kiusaa noita cavatyttöjä minkä kerkiää ;)... Antibiootti puree siis.