Mimmillä on joku ihme "ota minut syliin ja hali ja rutista eläkä ikinä päästä pois" -vaihe menossa. Sillä on myös "en kuuntele-en kuuntele-en kuuntele-siis sanoitko jotaki?" -vaihe menossa. Mimmillä on myöskin "mennään lujaa tuhatta ja sataa, tanner tömisee, hepuli heijaa, elämä on ihanaa" -vaihe menossa.
Neidin on siis aivan pakko päästä välillä syliin... ihan selvästi se luulee olevansa Kaliiberia Kavalieeri, Size Sylikoira. Myös tuo kuulon satunnainen heikkeneminen on alkanut näkyä umpimielisenä katseena ja reagoimattomuutena Emännän käskyille. Sisään jos ei haluta, niin sitä ei tulla... ainakaan heti.
On aika RRRRrrraivostuttavaa seistä vihmovassa räntäsateessa ja pohjoistuulessa iltamyöhään saunatakki päällä (eihän siellä iltapissillä niin kauaa mene, että tarttis takkia ja oikeita kenkiä laittaa) ja kun kutsuu sitten Mimmiä muiden mukana sisälle, pimiässä loistaa Bernin virnottavasta naamasta vain valkea piirto, kun se istuu heinäpellossa leveällä persauksellaan eikä tee elettäkään totellakseen!! ARGGGGHHHHH! Myös Bernihepulit iskevät päivittäin. Silloin Neitokainen kiitää takapellon heinikossa jumalatonta neliä. Kun pellolla on pitkä heinä, voi neitokaisen etenemistä seurata vain korvakuulolta (kauhee töminä) ja välillä heinän seasta pilkahtavasta valkeasta hännänpäästä. 
TOKOhommiin nämä (ilmeisesti) murrosiän lieveilmiöt eivät ole vaikuttaneet mitenkään. Neiti tykkää yhdessä puuhaamisesta kuin hullu puurosta ja siksi Mamma ei ole ollutkaan huolissaan tuosta kuulo-ongelmasta, kun se ajoittain kuitenkin toimii :). 

Ilona on Ihastus, Ihana Pörriäinen ja Mamman Kainaloinen. Se saattaa könytä syliin pötköttelemään kyhnytettäväksi ja sinnittelee niin kauan että alkaa tulla kuuma ja pitää läähättää kieli poskesta roikkuen. Neiti on erittäin Iloinen tyttö, jolla riittää asiaa ihan kaikille tasapuolisesti. Paras kaveri on tietenkin Tytti, kun se on niin samanikäinen ja sillä on bernipalikat samassa järjestyksessä päänupissa. Tytöt viettävätkin aikaa paljon yhdessä; melkein päivittäin ne saavat painia ja purkaa bernienergiaa joko metsäretkillä tai ihan vaan omalla pihalla. Toki riekkumisia on ollut pakko rajoittaa, kun tuon pikkubernin pääriepu ei vielä varoittele, että roppa ei jaksaisi kovin paljoa riekkua kerrallaan. 
TOKOn alkeita on otettu myös Ilonan kanssa. Noudon alkeita, sivulle tuloa ja tietenkin kontaktia on päiväohjelmassa. Myös istumista ja maahanmenoa opetellaan ja mikäs sen mukavampaa, kun palkaksi saa broileripullia tai ihania nakkeja! 
Neiti tuntuu ainakin vielä aika rauhalliselta tuumailijatyypiltä, verrattuna esimerkiksi Tyttiin, joka on melkoinen Resupelle ja Riekkumaija :).