Eilen oli mukava päivä. Osallistuttiin Mimmin ja Einin & Selman kanssa Rovaniemen Käyttökoirien järjestämiin möllitokoihin. Kisat käytiin Imarin auringon lämmittämässä hallissa mukavan rennossa tunnelmassa. Kotiin tuomisina meillä oli kasa palkinnoksi saatuja herkkutikkuja ja -luita sekä aimo annos kokemusta. Einillä ja Selmalla (nuori leonbergityttö) meni heidän ensimmäinen kisansa aivan mahtavasti; kaksi pistettä jäi uupumaan täysistä pisteistä!! WAU! Onnea vielä :). Me onnistuttiin Mimmusen kanssa 50%:sti ;). Ylpeä ompi Mamma rauhallisesta paikallamakuusta ja vauhdikkaasta luoksetulosta sekä upeasti alkaneesta seuraamispätkästä. "Ei niin kauhian ylpeä" Emäntä on taas seuraamispätkän loppuosasta (into lopahti), liikkeestä maahan (hipsuti hipsuti) ja luoksetulon perusasennosta (hipsuti hipsuti taas).
Opettavainen reissu se oli kaiken kaikkiaan. Kovasti Emäntä kuutioi ja pähkäili kotimatkalla, missä on vika, ettei edistytä niin ripeään tahtiin kuin olisi mahdollista. Ollaanhan kuitenkin harjoiteltu jo vuoden päivät, tosin välillä on ollut piiitkiä aikoja, ettei ole tehty yhtään mitään. Palkkaus se on kuitenkin kaiken Aaa ja Oooo.. ja tarkemmin sanottuna palkkauksen oikea-aikaisuus. Niinpä alkoi Mamma miettiä, mikä avuksi, kunnes päässä NAKSahti! NAKSahti......??!! NAKSU! Ollaan ainoa koirakko koko meijän kerhon porukasta (jotka siis treenaa ja kisaa tokossa), joka ei käytä naksua treenaamisessa. Miksi on hakattava päätä seinään? Ainakaan kovin kauaa yhtäkyytiä? Miksei mekin kokeiltaisi naksua? Ja niin alkoi ehdollistaminen tuolle pienelle muoviselle laatikolle het samana iltana :).