Meijän riiviö, riekkumaija, virtaveera, häslähellu on seestynyt.
Siitä on tulossa Äiti! Kävimme tänään ultrassa ja siellähän niitä pikkupikkudonnia ja pikkupikkubritejä köllötteli Donnan massussa =).

Donnalla on ollutkin kaikki klassiset tiineyden merkit; vyötärönseutu on hävinnyt, puklailua esiintynyt satunnaisesti, ruokaa on pitänyt napsia vain isoimpaan nälkään ja ainoa, mikä on kunnolla maittanut, on ollut uni! Metsälenkeilläkään neitonen ei ole halunnut hillua muiden mukana vaan on seuraillut Emäntäänsä joko rinnalla tai takana kulkien.

Tiineysviikkoja on takana huomenna tasan viisi, eli nelisen viikkoa pitäisi vielä jaksaa odotella. Tai mikäs se Emännällä on odotellessa, PikkuÄidillähän ne viimeiset viikot voivat olla epämukavia.