Meijän Erittäin Tärkeä päivä lähestyy.. Oulun Äitienpäivänäyttelystä saadaan se ihka eka virallinen arvostelu, kun päästään junnuluokkaan. Mamma meinasi viedä tytön itse kehään nyt eka kertaa, joten jännitystä on varmasti ilmassa sunnuntaiaamuna. Tänään olisi luvassa rättisulkeiset, sanan varsinaisessa merkityksessä.. elikkäs neitokainen pitäisi pestä, puunata, putsata ja pöyhiä näyttelykuntoon. Viimeksi tuo urakka vei kolme tuntia kahdelta ihmiseltä. Mamman heikohkolla laskupäällä se = kuusi tuntia yhdeltä ihmiseltä. Onneksi mitään valtataisteluja ja kamppailua ei tarvitse käydä, vaan neitokainen alistuu puunaamisen uhriksi mukisematta.. toivottavasti tälläkin kertaa. Aivan ihana juttu tuo taivaalta hiljakseen tipahteleva, valkoinen matsku. Sehän tarkoittaa sitä, että ei rapaa => ei rapaista koiraa!! YES! Pysyisi vain nyt nuo lumet, niin säilyisi tuo rapakukkokin puhtaampana.
Neitokaisella on jostain syystä turkki mennyt ruskehtavaksi selästä, ihan sieltä karvojen juuresta. Sehän varmasti paistaa ulkonäyttelyssä kilometrien päähän ja hyppää tuomaria silmille. Jännityksellä odotetaan, mitä se tuomari tuosta uudesta värisävystä meinaa..
Tokoiltu on myös Mimmin kanssa, noin neljä-viisi kertaa viikossa me tuossa kotitiellä reenaillaan. Neidin kanssa treenaaminen saa Mamman aina niin hyvälle tuulelle. Tyttö nauraa virnottaa, vähintäänkin hymyilee päästä varpaisiin aina harjoituksen ajan. Seuraamista ollaan otettu niin, että liike jatkuu aina, kun kontakti säilyy ja kun kontakti herpaantuu Mamma pysähtyy. Mamman pysähtyessä tyttö on heti katsahtanut Emäntään, että "mikä hätä?" ja palkaksi on jatkettu kävelemistä mahtavien kehujen ja makupalojen saattelemana, mikäli kontakti on säilynyt. Kovin pitkiä pätkiä ei vieläkään oteta, ihan tuollaisia korkeintaan kymmenen askeleen suoria. Tuolla pysähtymistaktiikalla Mamma yrittää kertoa koiralle, että kontakti on HIENOHOMMA ja kun sitä ei ole, ei mitään kivaa tapahdu. 
Liikkeestä seiso on tietenkin vielä ihan vaiheessa, eli vapaata kohellusta vierellä, käsky "seiso" ja samantien makupalaa kirsun eteen. Sivulletulossa ollaan pikkuhiljaa häivyttämässä käsiapua ja välillä neiti pyörähtää hienosti sivulle ilman kädellä ohjaamista. Maahanmeno on ripeä ja paikallaanmakuukin onnistuu jo hienosti minuutinkin ajan, kunhan Mamma ei vaan mene liian kauas... noin metri on se kriittinen raja, jonka taakse ei vielä ole asiaa ;). Luoksetulot ovat ihanan vauhdikkaita ja neiti on alusta asti tullut hienosti eteen, suoraan ja tiiviisti. Siitä edestä sivulletuloa ei olla vielä otettu ollenkaan, ehditään kyllä viilaamaan sitä sitten, kunhan tuo sivulletulo ilman käden apuja on hanskassa.
Näyttelytreeniä tässä pitäisi ottaa myös ennen "Suurta Sunnuntaita".. hienoa ja lennokasta juoksemista pitää vielä muistella ja sitten sitä "tönkköilyä" elikkä paikallaan patsastelua. "Son sitte vaikee liike, enkä kyllä meinaa seistä kovin kauaa yhessä paikkaa.. tiirailkoon tuomari noppeesti", tuumaa Mimmi... "Oothan sitte kunnolla, jooko? Eikä sitte mitään bernihepuleita? Eihän?" Mammalla jännitys tiivistyy...