Mimmi madotettiin toisten koirien tavoin myös tällä viikolla. Neiti rouskutteli kohtuullisen isoja tabletteja hyvällä ruokahalulla.. tälle neidille ei matolääkkeitä tarvitse lihapulliin tai makkaranpaloihin piilotella. 
Mimmi on nauttinut alkaneesta talvesta täysin sydämin. Lumessa on ihanaa peuhata ja makoilla, kun siinä ei tule yhtään kuuma!! Neitonen tykkää kovasti myös istuskella aidatulla pihallamme seuraamassa naapureiden touhuja, ohikulkevia autoja ja muuta elämänmenoa. Ulkoilukaverina on yleensä Kamu, joka on liian laiska ja liian huumorintajuton painimaan ja riekkumaan Mimmin kanssa, vaikka neiti yrittää välillä haastaa Kamua ihan tosissaan.
Ns. tokoreenit on jääneet nyt vähemmälle, kun Mamma on ollut kuumeessa ja sitkeässä flunssassa koko viikon. Vaan eipäs tuo haittaa, eihän sitä hommaa niin tosissaan vielä tässä iässä oteta. Niin ja pieni pilke silmäkulmassa se tokoilu pitää ottaa sitten myöhemminkin. 

Sen verran ollaan harjoiteltu, että muutama ihan kohtuullinen poseerauskuva on saatu. Neitokaiselle on nimittäin pitänyt opettaa kaksi eri seisomisasentoa; "Seiso" -käsky tarkoittaa ns. tokoseisomista, jossa kontakti kuuluu olennaisena osana liikkeeseen. Uusi käsky "Kuva" tarkoittaa taas sitä, että niskat ei saa olla kekassa kun pitää Emännän silmiin tuijottaa, vaan sitä saa seistä ja katsoa makupalaa, joka on Emännän nyrkissä.. 

Mamman flunssasta johtuen perheen pikkumiestä on viety eskariin autolla; Mimmi tykkää kovasti autoilusta ja onkin saanut olla mukana noilla reissuilla. 
Lähimetsään ei olla tehty kuluneella viikolla kuin pari lenkkiä, joten omalla pihalla on pitänyt ne ylimääräiset energiat purkaa; neiti laukkoo ympäri kartanoa pomppien ja äristen hurjasti. 
Mimmi nauttii laumansa seurasta täysin sydämin. Jo kohtuullisen kokoinen koiranrontti makaa (luvalla sanoen) pienessä keittiössämme aina ruuanlaiton aikaan, iltauutiset katsotaan yleensä Emännän sylissä tai muuten kyljessä maaten ja kun se Mamma laittaa pyykit kuivamaan, pitää toimitusta seurata tarkkaan päältä, että homma tulee hoidettua. Appropåå, kotihommista tulikin mieleen; meillä se päivittäinen imurointi on oikea Tapahtuma. Kun Mamma laittaa imurin käyntiin, alkaa Mimmi äristä ja haukkua ja sitten Nelli innostuu ja alkaa haukkua räksyttää Mimmille joka alkoi haukkua Imurille joka raukka huutaa tuskissaan huushollissamme vain siksi, etteivät ihmisjäsenet liukastu lattiaa peittävään tasaiseen karvamattoon. Mimmi vaihtaa nimittäin pikkuhiljaa vauvakarvaansa ja Kamu on päättänyt luopua kesäkarvastaan. Ja kun Labukka vaihtaa turkkiaan, siitä on leikki kaukana..

Aamuisin, viimeistään tuossa kuuden pintaan, Mimmi on sitä mieltä että pissalle pitäisi jo päästä ja voisi sitä yrittää syödäkin jotain.. ainakin kokeilla, jos maistuisi ;). Neiti paiskaa ystävällisesti isohkolla tassullaan Emäntää silmään ja nuolaisee ikään kuin lieventääkseen melko tehokasta herätystä. Kun Emäntä liikahtaa sängyssään, Mira pomppaa ylös ja yhtyy naamannuolemiseen. Se havahduttaa taas Kamun, joka tunkee itsensä kolmanneksi sängyn ja seinän väliin heiluttaen innokkaasti heinäseivästä muistuttavaa labukanhäntäänsä niin, että seinä paukahtelee. Tässä vaiheessa yleensä herää sitten Isäntäkin. Nelli on liittynyt Emännän herättelypuuhiin suunnilleen siinä vaiheessa, kun Mimmin tassu toista kertaa läpsähti emäntää silmäkulmaan. 
Emäntä nousee ylös ja yrittää keksiä, minne koirat ovat yön aikana taas retuuttaneet villasukat tai sisäsandaalit. Vakaa päätös muistaa TÄNÄ iltana nostaa sandaalit kirjahyllyyn. Sandaaleista toinen löytyy säkkituolista. Mamma linkuttaa sandaali toisessa jalassaan ja unihiekkaa silmissään takaovelle, päästää koirat aamutarpeilleen, löytää vihdoin ja viimein toisen sandaalin saunan lauteiden alta, hakee koirankupit keittiöstä ja painelee yöpaita päällä kylmään ulkovarastoon mittaamaan kuivamuonaa kuppeihin. Uusi päivä, uudet kujeet.