Cavalierneitonen Donna on myöskin hoksannut, miten uiminen on kivaa. Onhan neiti aikaisemminkin pulahtanut aina järveen, mutta noutohulluna koirana pikkudamin hakeminen on aivan ylivetojuttu!! Pikkuinen cavatyttö uida vimpsuttaa damin perään ihan hurjana ja palauttaa damit hienosti käteen joka kerta! Ollaanhan me kyllä tehty sitä "kuivaharjoittelua" paljon, joten kun noudot&palautukset onnistuvat hienosti kuivalla maalla, mikseivät sitten vedessäkin. Saapipa nähdä, saavatko Isäntä ja Axu tästä neidistä syksyisille vesilinnunpyyntireissuille kaverin ;).
Miran kanssa on treenattu TOKOn AVOn liikkeitä, pääasiassa luoksetuloa ja kaukoja. Luoksetulon pysäytystä harjoitellaan palloa apuna käyttäen, se kun tuntuu olevan kaikista tehokkain ja sopivin meille. Kaukoissa naksutellaan, edelleenkään välimatkaa ei ole kovin paljoa; olisiko puolitoista, pari metriä. Paikallamakuuta on treenattu kylän raitilla, koulun pihassa, paloaseman edustalla, pyörätiellä ja tuolla lenkkitiellä. Paikallamakuuta on treenattu myös omalla pihalla. Paikallamakuuta ei ole treenattu vielä porukalla. Dam! Huomenna on pakko ehtiä porukan treeneihin, että saadaan kokeilla, josko Emännän piilossa kykkiminen onnistuisi myös muiden koirien läsnä ollessa. Mira pääsi tänä aamuna kahdestaan Mamman kanssa pyörä- ja uimalenkille. Lähdettiin aamusta jo ennen seitsemää, kun ei vielä ollut niin kuuma. On myös todella mukava pyöräillä tuolla kylillä siihen aikaan, kun koko kylä vielä uinuu eikä ristinsielua ole liikenteessä. Mira oli oikein tyytyväisen oloinen, kun pääsi pitkästä aikaa ihan kahdestaan Emännän kanssa reissuun.
Nellukka on ollut mummilassa Muoniossa jo viikon päivät. Neiti nauttii aina mummilalomistaan täysin siemauksin, saahan se siellä osakseen niin Mummin kuin sen ystävienkin jakamattoman huomion ja lällytykset. Mitään kiirettä pikkuneidillä ei kuulemma ole vielä kotio, mutta Mammalla meinaa olla jo kova ikävä!
Mimmi on ollut nyt helteiden aikana todellinen laiskamato. Se kellottelee varjossa ja jos mahdollista, mielellään kodinhoitohuoneen viileällä klinkkerilattialla. Ilonan ja Miran riekkumista Mimmukainen tyytyy katselemaan tyynesti sivusta naamallaan ilme; "No voi herranjumala noita apinoita!" Illu Ihastus opettelee edelleen uimaan. Emäntä ei ole ikinä nähnyt noin huonoa uimaria! No, onneksi intoa ei puutu. Eiköhän tuo vielä joskus opi.
Weetu Aslak on muiden koirien lailla myös uinut joka päivä. Damin palautukset ovat jo paljon paremmalla mallilla; enää ei tarvitse niin kovasti innostaa poikaa tuomaan damia vaan se on hoksinut, että kun damin tuo Mammalle asti, se lentää heti palkaksi uudelleen lampeen. Itse damin luovutukseen ollaan yritetty saada rauhallisuutta. Weeti ihan oikeasti yrittää luovuttaa ja haluaisikin, mutta kun leuat eivät tottele vaan pitävät tiukasti kiinni damista ;). Pikkuhiljaa ote heikkenee ja leuat täristen poika päästää hiljalleen otettaan. Ihan Hassu Tassu! Weetukaiselle on muuten jo alustavasti kyselty trimmaajatätille aikaa.. herra meinaa nimittäin tehdä comebackin kehiin pitkästä aikaa! Ensin mennään opettelemaan (tai Emäntä menee) Sodankylän ryhmikseen elokuussa. Sodankylän ryhmiksen jälkeisenä päivänä on Sotkamo. Jos Mamman ja Weetukaisen yhteistyö toimii, otetaan harkintaan lokakuun Oulun KV ja V-06 joulukuussa...