Ihan hienosti meillä meni viikonloppuna oman kerhon TOKOissa. Saatiin se toinen ykkönen, joten viimeisen punaisen ruusukkeen metsästys julistetahan alakavaksi nytte!
Paikallamakuu, se meidän ongelmaliike, alkaa olla liike ilman ongelmaa. Neiti makoili taas rauhallisesti ilman aikeita nousta ja lähteä hipsuttelemaan. Myös vauhtia ja draivia oli liikkeissä enemmän, kuin pari viikkoa sitten Torniossa. (Makupalat vaihdettu patukkaan ja palloon so far). Perusasennot olivat kyllä vieläkin vähän hakemisessa.. Niihin meijän pitää panostaa nyt oikein tosissaan.
Muutama yllättävä juttu "tuli silimille" tälläkin kertaa. Ensimmäinen oli seiska liikkeestä seisomisessa!! Aina kympin arvoisessa liikkeessä tyttö teki sen, että pysähtyi kyllä kuin naulittuna seisomaan, mutta lähti sitten iloisesti hipsuttelemaan vastaan, kun Emäntä oli palaamassa koiran vierelle! Himputti! Toinen, aika koominenkin moka (ohjaajan) tuli hypyssä. Siirryttiin esteelle aika rentoina, tyytyväisinä siihenastisiin suorituksiin. Ehkä vähän liiankin rentoina. Emäntä ei nimittäin ottanut koiraan riittävästi kontaktia ennen käskyä, ei ollut itseasiassa ollenkaan tilanteen tasalla eikä näin ollen rekisteröinyt koiran senhetkistä ajatustenjuoksua. Emäntä katsoi siis vaan estettä, koira katsoi kehänauhan alitse kehän ulkopuolelle, Emäntä sanoi liikkeenohjaajalle "Valmis" (HAH HAH!!), liikkeenohjaaja sanoi "Käsky", Mamma sanoi "Hyppy" ja kun Mira ei nähnyt edessään muuta kuin kehänauhan, se hyppäsi tietysti sen yli.... Yleisöllä oli hauskaa. Koira pyörähti kehänauhan takana Mammaa kohti niinkuin ainakin olisi esteen juuri ylittänyt ja odotteli, että Emäntä kiertää nauhan tai hyppää yli tai konttaa alta tai aivansamamitä, mutta tulee kuitenki vierelle ja käskee perusasentoon. Noh. Siitä kun parin sekunnin blackoutin jälkeen järki taas juoksi jotenkuten, Emäntä kutsui koiran takaisin kehään. Saatiin ottaa liike uudelleen, vaikka se olikin mennyt jo nollaksi. Nyt Emäntä yritti katsoa, mihin koira katsoi. Ilmeisesti Emännän silmät kuitenkin hakeutuivat tiedostamatta oikealle kehänauhaa kohti, kun ainakin mielessä takoi kokoajan että "Älä sitten hyppää enää TUON yli, ethän vain hyppää enää KEHÄNAUHAN yli, hyppääthän suoraan etkä enää TUON KEHÄNAUHAN taakse...". Kun käsky "Hyppy" sitten tuli sanottua (ehkä hieman kimeähköllä äänellä) koira hyppäsi oitis. Hienosti sen kehänauhan yli. Niinpä tietysti :).
Tuomari oli kärsivällinen. Hän sanoi, että otahan vielä kerran ja vähän lähempää estettä. Niin se Mamma kutsui koiran vielä kerran kehään takaisin, siirryttiin abaut kolmenkymmenen sentin päähän esteestä ja kas kas.. Miralla syttyi joku vintinlampuista palamaan; "Ai perhana! Meijän kerhon estehän se siinä!! Taivaastako se tuohon tipahti?!!?" Kolmannella "Hyppy"-käskyllä koira hyppäsi esteen yli, niinkuin se sen liikkeen on aina tehnyt. Hienosti.
maanantai, 27. helmikuu 2006
Kommentit