Otettiinpas tuossa taas tokoreeniä. Maahanmeno onnistuu jo melkoisen vauhdikkaasti, tosin vielä pitää Emännän antaa vartalonapuja. Seuraava tavoite tässä liikkeessä on avujen häivyttäminen pikkuhiljaa ja maahanmenon vauhdikkuuden säilyttäminen. Myös sivulletulot ovat vauhdikkaita. Tavoitteena tässä oikean paikan löytäminen ja siinä pysyminen. Myös vartalonapuja (käden liikettä) häivytetään pikkuhiljaa pois. Näyttelyseisomista ja jalkojen asettelua harjoiteltiin myös vähän, mutta ei se Mimmi tänään oikein olisi jaksanut seistä yhdessä paikassa kovin kauaa. Muutamien sekuntien rauhallinen seisominen palkittiinkin makeilla nakinpalasilla. "Seuraamista" otettiin myös... paitsi, ettei liikuttu metriäkään. Mamma palkitsi kontaktin ylläpitämisestä perusasennossa. Mimmin mielestä tuollaiset "helpot" jutut on sitten kivoja, kun nakit tipahtelee suuhun niin vähällä vaivalla. Ei tarvitse muuta muistaa, kuin katsoa Emäntää silmästä silmään ja sen se tyttö on osannut jo pienestä pitäen.
Mimmi pääsi ihastuksensa, "kultaisen collien", kanssa taas lenkille metsään kahdestaan. Tuo nuori ja hurmaava uros on kultsukan ja collien risteytys, rauhallinen ja kiltti poika nimeltään Eetu. Nuoriso painoi menemään metsäpolulla minkä kintuistaan pääsi, kunnes Mimmiä alkoi väsyttää ja vauhti hiipui. Sitten ryhdyttiin kaivamaan yhdessä kuoppia hankeen! Voi Jee, että onkin mukavaa, että onkin joku samanhenkinen kaveri. Myös Eetun intohimona on kaivaa lumeen koiran mentäviä kuoppia ja puskea kuonoaan metritolkulla umpihankeen :)