Tuonne metsälenkille on tosiaan mentävä tähän aikaan vuodesta ihan aamutuimaan! Viime viikon lauantaina päästiin vielä teräshankia pitkin ja poikin liikkumaan kun ennen seitsemää oltiin liikenteessä. Sunnuntaina sitä tuli huupastettua aamusta sen verran pitkään pirtissä, että kun huomasin kellon olevan jo puoli yhdeksän tuli kiirus vaatteita repimään päälle ja koirille pantoja kaulaan.. Aika pitkälle päästiinkin, melkein Kilpiaavan laitaan asti omia mantuja pitkin. Kello alkoi olla puoli kymmenen, kun käännyttiin takaisin ja aurinko alkoi lämmittää ihanasti ja tehokkaasti muutakin, kuin Onnellista Kulkijaa... Humps! Prkl! Humps! Stn! Humps, humps. PRRKKK****E!!! On se sitten kumma homma, että menomatkalla ei upottanut kertaakaan ja himossaan sitä käveli niin pitkälle kuin latua riitti. Tulomatkalla tuli manattua, että pitikin innostua taas.
Nähtiin ja kuultiin aivan upea juttu, kun kaksi joutsenta lensi ihan puiden latvojen yläpuolitse pohjoista kohti hellustuspaikkaa hakemaan. Liekö olleet menossa johonkin tuttuun, jo hyväksi havaittuun paikkaan vai oliko kyseessä nuoripari, joka ensimmäistä pesäänsä oli menossa perustamaan? Uljas ronkuminen kuului vielä pitkään pariskunnan hävittyä kuusten latvojen taakse. On se aina niin sykähdyttävä kokemus tuo joutsenten ensimmäinen kohtaaminen keväällä!
Käytiin Essi Hirvikoiran kanssa ensimmäistä kertaa pyörälenkillä tälle kesälle. Kovasti on neidillä menohaluja ja innolla odotellaan noiden metsäteiden sulamista, että päästään sinne ajelemaan. Pyörätiellä ei viitsi koiria kovin juoksuttaa kuin harjoitus- ja opiskelumielessä. Hyvin neiti on kyllä oppinutkin tuon pyöräilylenkkeilyn, kun sitä vähän jo viime syksynä harjoiteltiin pieniä matkoja.
Tutustuttiin Donnan kanssa viikonloppuna uuteen harrastukseen, agilityyn! Olen ajatellut, että neidin luonteelle se passaa paremmin kuin hyvin; Jos vuorokaudessa on 24 tuntia (onko muka niin monta?), neidillä on kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaan kaikki neljä käpälää maassa yhtäaikaa noin 10 tuntia.. josta se nukkuu 7 tuntia, päivystää keittiön pöydällä luvatta odottelemassa Emännän kotiinpaluuta kaksi tuntia ja syö puoli tuntia.. ja kakkii vartin (jos on maha löysällä, niin vähemmän). Näin ollen Helandros "Helikopteri" Party Doll alias Bilehiiri eli RiekkuMaija saapi toteuttaa itseään ja hyppiä/pomppia/riekkua ihan luvan kanssa ja vähän järkevämmällä tavalla.
Agilitykurssin ensimmäisellä tunnilla tutustuttiinkin hyppyihin ja putkeen. Putki meni ihan putkeen, hypyt vähän arveluttivat ensin. Pienen miettimisen ja tuumailun jälkeen neitokainen ylitti kuitenkin niin esteen, muurin kuin pituushyppyesteenkin, tosin useimmiten ponkaisten esteestä vauhtia! Vaan eipä tuo haittaa.. pääasia, että yli mentiin eikä uudet jutut pelottaneet alkuihmetyksen jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa :).