Alli ja Notte pääsivät taas perjantaina verijäljelle, jälki vetaistiin myös Artulle. Allilla alkaa homma luonnistumaan ja kiinnostus jälkeä kohtaan on todella hyvä. Myös valjaille ja liinaan ehdollistuminen on tapahtunut; neiti alkoi innokkaasti nuuskuttamaan ja vetämään Emäntää varvikkoa kohti heti, kun liina saatiin kiinni valjaisiin :).

Ensimmäisenä oli kuitenkin Notten vuoro. Jälki oli tällä kertaa todella helppo; vahvasti veretetty, mitaltaan noin viiden metrin pituinen jana. Nyt kun veretettiin "riskimmästi", Notte vähän vierasti voimakasta verenhajua. Laitoin lähtöön verelle makupaloja, jotka Notte kuitenkin popsi innokkaasti. Välillä neitokainen ihan kuin kyseli apuja, että mitä oikein pitäisi tehdä. Kehuskelin hillitysti, kun kuono painui maahan. Muutama, pieni jäljestyspätkä tuohon viiteen metriin mahtuikin ja kun ihan "omalöytämältä" kaadolta syödyt makupalat kelpasivat (vaikka olivatkin osittain vereentyneet), oli Emäntä erittäin tyytyväinen!

Noniih, mitäs sitä täällä pitikään tehdä?

Hieman hapuilua välillä...

Välillä mentiin pieniä matkoja ihan kirsu kiinni jäljessä :).

Sitten oli Allin vuoro. Neitokaisella alkaa lamppu syttyä tässä hommassa ja intoa riittää koko jäljelle. Haparointia on tietysti vielä; harha-askeleita välillä kauaskin jäljen päältä ja takajäljelle pyrkimistä, mutta kyllä tästä hyvä tulee!

Allilla on todella hyvä pyrkimys etenemiseen, vaikka suunta meneekin välillä hukkaan :)

Välillä taas mennään hyviä matkoja jäljen päällä!

Sehän meni hienosti! Loistava tyttö!

Jäljen jälkeen mentiin uimaan..

Tai noh, Notten tapauksessa uiminen tarkoittaa vielä kahlailua...

...kun taas Allin tapauksessa sukeltelua...

...osaahan se Allimaakari kyllä uidakin ja innokas uimari onkin :).