...eikä tässä ole paljoa ehtinyt koneella istumaan. Luulenpa eläväni hektisintä aikaa ever. Opiskelut työharjoitteluineen ja kirjallisine tehtävineen sekä pihahommat ja kasvimaalla möyrimiset ovat vieneet melko tarkkaan käytettävissä olevat vuorokauden tunnit. Ja onhan tässä ehditty poimia korvasieniäkin kymmenisen ämpäriä . Korvasienimetsään on päästy kävellen ihan kotipihalta, joten tessuset ovat ottaneet kaiken ilon irti tuolla alapellon takana sijaitsevalla hakkuuaukealla. Muuten tessuteam on ollut vähän niinkuin lomalla ja hengaillut mukana pihahommissa. Ja saanut kyytiä, kun on menty uusia kukkapenkkejä tonkimaan.

Vaan on meillä ehditty itkuakin tikistämään.. Pikkupojat, MammanRakkaat, lähtivät maailmalle. Pumba (yllä) jäi onneksi Ranualle Nurmelan perheeseen. Tätä pikkumiestä tapaamme varmasti useinkin! Timon eli Nekku matkusti halki Suomen, Espooseen asti. Hänestä tuli Perhe Niemisara-Braunschweilerin rakastettu ja piiitkään odotettu perheenjäsen. Paljon Rakkautta, Iloisia Päiviä ja Leppeää Myötätuulta elämäänne PikkuMiehet! Olitte tälle kasvattajamammalle ihan erityisen tärkeitä ja rakkaita.

 Haikeuden vastapainoksi olemme saaneet osaksemme myös Isoja Ilontunteita. Allin lähdön jälkeen, alkuvuodesta asti, on ollut jotenkin vähän haiku olo; ohi lentävät varikset ovat saaneet joskus Isännän tuumaamaan: Eipä ole tarvittu meillä nyt treeniriistaa *huoh*.. Myös tyyni järvimaisema iltasella on saanut aikaan ihan vastustamattoman halun nakata dami veteen . Eteisen kaappia siivotessani jäimme yhtenä päivänä Isännän kanssa pyörittelemään mejätreeneissä käyttämäämme treeniliiviä, jonka helmat ja taskusuut on nipsutettu täyteen muovinauhoilla koristeltuja pyykkipoikia. Ei hitsi tästä tuu mitään!!! Miksei meillä ole enää labukkaa??!! Onko näin oltava? No ei hiiessä!!! Eikun yhdistyksen pentuvälityssivuja tutkailemaan. Etelä-Suomesta, ihan Anoppilan naapurista Loviisasta missä viime kesälomakin pyörittiin, löysimme varteenotettavan pentueen ja kivalta tuntuvan kasvattajan. Eikun kyselyä menemään... Aikamme kasvattajan kanssa pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen, että Markwell Twist'N Shake, Pulla joka nyttemmin Sagana tunnetaan, matkustaa kauas pohjoiseen, Ranualle saakka!

Meidän Isäntä on niin onnellinen labukkaisestaan. Tunne onkin molemminpuolinen; kemiat kohtasivat kuulemma heti ensimmäisellä tapaamishetkellä kasvattajan luona.

Saga on hyvin iloinen veitikka ja mahdottoman oppivainen. Nimi opittiin muutaman päivän treenaamisen jälkeen ja sisäsiisteysharjoittelu on erittäin hyvällä mallilla. Vahinkoja toki tulee vielä 'molemmissa muodoissa', mutta ulkona 'menehän-pissille' -käsky saa pikkuneidin kyykähtämään ja tekemään pikkulirut .

Saga on myös hyvin utelias ja rohkea neiti, jolta ei mikään paikka jää tutkimatta. Hän on ulkosalla ja metsässäkin hyvin itsenäinen ja 'tutkivainen'. Vastapainoksi PikkuLabukalla on voimakas halu pitää kontaktia, oikein lupaava pakkaus! Olemmekin aloittaneet kontaktiharjoitukset, eilen uskallettiin siirtyä jo ulos treenailemaan. Myös pillille neiti on ehdollistettu; 'PIP-PIP' -> 'TÄNNE'. Se riittää nyt toistaiseksi, koitetaan saada luoksetulo mahdollisimman vahvaksi ja vauhdikkaaksi.

Sagan kasvattajan Minnan kanssa aikamme keskusteltuamme tajusimme, että myös Sagan oma äiti Inka haluaa Lappiin asumaan . Niin Inka, Markwell Louisiana, matkusti viikkoa myöhemmin tyttärensä perässä Teerivaaran maisemiin. Voi sitä iloista jälleennäkemistä ja riemun tanssia, mikä meijän pirtissä nähtiin Inkan saapuessa! Saga oli vaikka millä mykkyrällä ja Inka-äiti putsasi pyllyt ja naamat ja kyseli, että oletkos lapsi ollut kiltisti.

 

Inka on sopeutunut bernukoiden keskelle loistavasti, varsinkin Aamun kanssa Inka on ystävystynyt. Aamussa on niin paljon virtaa, että se kelpaa Inkallekin, joten kaverukset mennä jytistävät pellon laitoja ja metsäpolkuja peräkanaa minkä kintuista pääsevät. Pitää taas muistaa pitää itselläkin silmät selässä, ettei keilaudu polulta pusikkoon.. sen verran vauhdikasta näiden kahden meno on. Kyllä se labukka tuo ihan ihmeesti energiaa ja vauhtia tähän berniporukkaan, vaikka menevää sorttia varsinkin Ilona ja Aamukin ovat.

Inkalla on perusjutut ihan kohtuu hyvin hallussa; neiti noutaa maalta ja vedestä,  hakuruudusta ja jäljeltäkin on kokemusta. Nyt vain treenailemaan lisää, jospa sitä syksyllä vaikka taippareihin.. Inkankin kanssa on otettu pillittelytreeniä ja kontaktiharjoituksia. Tämä neiti tuntuu olevan myös hyvin innokas kaveri, mitä yhdessä puuhailuun tulee. Ja namipalkalla Inka virkkaisi varmaan vaikka patalappuja. Inka on ilmoitettu nyt myös näytelmiin Kemiin, joten monenlaista puuhaa olisi tiedossa.

Näytelmistä puheenollen; olemme menossa Aamusen kanssa Rovaniemelle Juhannuskekkereihin. Mimminkin piti alunperin lähteä mukaan jatkamaan sertijahtiaan, mutta karvanvaihto-operaatio muutti suunnitelmia. Aamu on muka jo IsoIita, ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa! Kunhan nuo karvat nyt vain pysyisi tuonne Kemin Heinänäyttelyyn asti, karvanlähtöä nimittäin enteilee tämänkin neidon kuontalo..