Kyllähän tässä oikeastaan odotellaan monenlaisiakin juttuja.. Martti esimerkiksi kunnon kissakansalaisena näyttäisi odottelevan, että tuo hiiri tuosta pyrähtäisi pakoon ja kattimatikainen pääsisi järkkäämään kunnon takaa-ajon. Tarkemmin Marttia tuntien uskaltaisin kyllä väittää, ettei tuo Wanha Marty muunlaisia hiiriä taida enää jahdatakaan. Mahtaa olla nykyään niin mukavuudenhaluinen ja laiska, että on vaan jahtaavinaan...

Tytti odottelee edelleen omaa, rakastavaa ja aktiivista kotia itselleen. Kyselyitä on tullut itseasiassa aika monta, mutta sitä oikeaa ei vielä ole löytynyt. Mutta odotellaan edelleen kaikessa rauhassa, uskomme asian järjestyvän tavalla tai toisella .

Nellin kanssa odotellaan, että siltä löytyisi taas uuma! Tai tosipuheella eihän se pelkästään odottelemalla löydy.. Mummi kun oli päästänyt Nellukan vähän turhan tuhtiin kuntoon, on ohjelmassa ollut lenkkeilyä ja kupissa laihisevästä.. Eiköhän se siitä.

Aamu se odottelee, että pääsisi hurmaamaan koko maailman ensimmäisiin näytelmiinsä parin viikon päästä. Ja että Emäntä ehtisi opettaa tessuparan jossain vaiheessa hihnassa nätisti juoksemaan. Muuten odotettavissa on odotetusti Hurmaamisen sijaan Hauskuuttaminen. Seisoa Aamu kyllä osaa tosi taitavasti, mutta kun se talutin ei ole edelleenkään ollut kuin yhden kerran kiinni neitosen pannassa. Hyi, hyi laiskaa Emäntää!!

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä odottelijana on meidän pikkuinen ÄitiKoira. Massu on alkanut kasvaa huimaa vauhtia! Alkuajan 'maankaatoväsymys' ei vaivaa enää ja neiti alkaa olla oma pomppiduu itsensä. Itseasiassa nyt pitää jo hieman yrittää rauhoitella ja rajoittaa neitokaisen PoinnngggULOS-ZiiiuhhhSISÄÄN-DojooiiinngggSÄNKYYN-HuppistaSOHVALLE -riehkuntaa. Nyt jo melkoisen iso massu ei tunnu paljoa tahtia haittaavan..

Vuorokausia Donnalla on nyt kasassa 36, vyötärönympärys mahtavat 60 cm! Toissavuonna, kun Donnalla oli edellinen pentue, kyseiset lukemat mitattiin 49. tiineysvuorokauden kohdalla. Voisi tällä matikkapäällä ja hiusvärillä ehkäpä jo päätellä, että useampi pikkulieronen siellä Donna massussa tussottaa..

Odotteleehan se kyllä Emäntäkin jotakin; viikonloppua, joka alkaa tämän päivän iltanavetan jälkeen. Pääsee taas pilkille. Ja köörailemaan kärryillä ja ratsastelemaan. Puuhommiinkin pitäs ehtiä isännän kaveriksi tuonne takapalstalle. Tällä viikolla on ollut taas vähän normaalia hektisempää, kun navettajakso alkoi. Onneksi pääsin tähän ihan lähelle yhdelle tilalle harjoittelemaan, ettei tarvitse ympäri maakuntaa ajella.

Vaikka aiemmin opittu lypsytaito olikin jo 'plakkarissa', ei se pitkän tauon jälkeen ihan sujuvasti ole käynyt. Onneksi maito ei kirvele lypsäjän silmässä. Ja on sitä tullut suihkittua nenään ja haalarin hihaankin..

On ne lehmät kyllä ihania! Ja voi niitä pikkuvassuja! Olen itseasiassa pitänyt lehmistä todella paljon aina, joten tunnen olevani onnenpekka kun saan niiden kanssa opiskelujeni tiimoilta touhuta. Vaikka lopputyö ei välttämättä lehmiin mitenkään liittykään, meinaan ottaa kyllä täyden ilon irti tästä keväästä .

Ohessa kuva, jonka tunnelmasta olen aina pitänyt. Se on otettu Mimmin riiausreissulla Etelä-Pohjanmaan lakeuksille vuonna 2007. Juhannusaatto iltana, meidän majapaikan naapuripellolla, lehmät vasikoineen laidunsivat selvästi elämäänsä tyytyväisen oloisina. Ja kyllähän niitä tuli katseltuakin, oli se jotenkin niin rauhoittava näky.