Seuraava näyttelypäivä lähestyy hiljalleen ja tietysti Mimmi päätti aloittaa karvanvaihtamisen pikkuhiljaa ennen näytelmiä. Mamma kun luulee ulkosalla sukineensa suurimman osan irtokarvasta ja siirrytään sisätiloihin viimeistelytouhuihin, täyttyy muutama supermarketin muovikassi vielä keposesti karvoista ;). Toivottavasti tämä neitokainen ei nyt ihan kaikkia karvojaan meinaa pudottaa ennen Juhannusta.

Tokotreenit on jääneet vähän vähemmälle viimeisen kuukauden aikana; Mammalla kun on päivät täyttyneet monista muista "turhanpäiväisistä" asioista.. työhommat ja muutto omaan (lue: pankin) taloon ovat työllistäneet ja venyttäneet päiviä molemmista päistä. Nyt alkaa tilanne kuitenkin taas normalisoitua ja arki asettua uomiinsa. Vaikka ei olekaan kovasti tokoiltu, on Mimmi saanut kuitenkin purkaa energiaansa pyörä- ja metsälenkeillä sekä nyt ilmojen lämmettyä myös uimalla. Uimisen neitokainen oppi muutamassa päivässä. Tai ei se oikeastaan vielä varsinaisesti uida osaa; senkun räpiköi, porskuttaa ja röhkii kuin sika pärskytellessään... sulavasta uimisesta tuo meininki kieltämättä on vielä melko kaukana. Ollaan siis vaiheessa, jossa intoa riittää enemmän kuin taitoa :). Ja kun Mimmi ei ole mikkään pöljä vaan bernimäiseen tyyliin asioita kuutioiva koira, oppi se nopeasti myös damin noutamisen. Muutama päivä Taran ja Miran mukana joella ja neiti alkoi noutaa damit ihan itse Mammalle! Ei siinä ollut taas Emännällä liikutusitku kaukana, kun Neiti niin tomerasti lähti damin perään ja tuoda porskutteli sitä Emännälle, sekä luovutti rannalla käteen asti.. joka kerta. 

Tuo "pikkusiskovinkutus" on alkanut kantaa hedelmää.. ilmeisesti Isäntä ei ole kantanut riittävän hienostuneita sveitsiläisjuustoja Tyttärelle....