...päivityksen tarvetta. Ei vaan tunnu olevan sen vertaa ylimääräistä aikaa, että ehtisi koneelle pidemmäksi aikaa istahtamaan. Häätyypi jatkaa siis päivää tästä päästä vaikka 'huomisen puolelle', jos ei muuten riitä .

Viime viikolla saimme mieluisia vieraita, kun Saara TytinTytär Sähikäinen (BB Elizabeth Swann) tuli kylään. Oli vähän puhetta, että trimmaisin neitosen ja antaisin viime hetken vinkkejä Juhannusnäytelmiä varten. Oikein hieno bernineito Saarasta onkin kasvanut! Ihana raisureeta, hyvin avoin ja iloinen bernin alku, josta kasvattajamamma saapi olla ylpeä. Saksittiin vähän sieltä sun täältä, föönailtiin ja leikattiin kynnet. Pihalla harjoiteltiin hieman seisomista ja hihnassa nätisti juoksemista. Sanoin, ettei se haittaa, että pentu menee piinngggg-paaangggg-pooojoooiiinnnggg. Sehän on vasta pentu. Kyllä se siitä, kun harjoittelee.....

On se niin äitimuorinsa näköinen..

Kehässäkin sunnuntaina tyttö esiintyi oikein edukseen, vaikka ensimmäistä kertaa oli semmoisessa ihmis- ja koiravilinässä. Saara oli lopulta PEK3 erittäin lupaavin arvosteluin! Kiitos paljon Saaran Isäntäväki, kun kävitte kylässä ja toitte Saaran näytelmiin! Seuraavia pippaloita ilmeisesti tähyillään jo ? Ai niin; kurkkasin harson alle ja olihan ne valkosipulit lähteneet hienosti kasvamaan!! Kiitoksia paljon 'siemenistä' ja kirjallisista ohjeista!

Toinenkin kasvateistani esiintyi edukseen. Muska (BB Annie Hall) oli jälleen PN-kahinoissa ollen tällä kertaa PN4 saaden myös varasertin. Olipas se aika hieno suoritus tessuselta, joka on ehtinyt pudottaa ison osan turkistaan. Onnea paljon Helena ja Muskeliini! Nyt vain sitten hyvästit lopuillekin haivenille ja sitten uuden turkin tekkoon .

Ja sitten meidän AamuKulta. Aamunen oli ihan ensimmäistä kertaa virallisissa luokissa ollen JUN ERI2. Ihan hirmu hienosti meidän vaavilta! Aamu sai myös hienot arvostelut, joten hyvin tyytyväinen saapi neidon ensiesiintymiseen virallisissa missimittelöissä olla. Harmittaa vaan vähän, että tämäkin tytsy meinaa nakata turkkinsa, joten Kemin ja Oulun näytelmät mennään sitten pikku-pikku-bikineissä. Toivottavasti on edes helteiset kelit .

Seuraavat näytelmät olisi sitten tosiaan Kemissä, sinne on ilmoitettu Aamu ja Inka. Inkalla on vielä vähän 'vauvalöysyyttä', joten mitään kovin kummoista menestystä ei sieltä odoteta. Kunhan nyt lähdetään hakemaan yhteisiä kokemuksia ja tuulettamaan nuppia vaaviloman jälkeen.

Niin, mitä helteisiin tulee... Ilmat on suosineet meitä taas oikein kunnolla. Helteitä on piisannut ja sehän tietää... UIMISTA!! Meidän tessuteam oli ihan intopiukeena toissapäivänä, kun pääsivät pitkästä aikaa järvelle..

Mikä tässä reissussa oli ainutlaatuista, oli se että Saga ui! Kyllä vaan, meidän alle nelikuukautinen labukkalapsi ui siinä missä muutkin. 'Kun Äiti meni veteen, meen minäkin. Aih!! Hitsi! Missä mun jalat? Eikun maa? Mitä nyt? Miks mun häntä vispaa? Apuah! Mä hukun!! Eikun enpä hukukaan!! Tää on kivaaaaaa .

 SagaSaukko räpiköi muiden mukana ja piti hauskaa koko rahan edestä. Ja voi hitsi, että me Isännän kanssa naurettiin sitä hassua pikkutessua. Ja täytyy myöntää, että melkein Emäntää itkettikin. Oli se niin liikuttava näky, pikkuinen labukkalapsi isojen tessusten joukossa. Niin Isona.

Mimmi ja Inka löysivät kepakon, josta piti sitten kisata. Donna katsoo parhaimmaksi olla puuttumatta koko asiaan.

Vesileikkejä riitti varmaan pariksi tunniksi. Kellään ei ollut kiire pois..

Sagalla oli oikein megamukavaa. Cavat kun vaan on niin... pomppuisaa seuraa.

Nellukkakin, tavoistaan poiketen, kävi kastelemassa hameen helmojaan ja näytti nauttivan veden vilvoittavasta vaikutuksesta suuresti!

Asia, joka vähän ihmetytti oli IlonaIhanaisen into polskia! Ilona on niitä 'olen-nähnyt-vähän-taitavampiakin' uimareita, joka on ollut vähällä painua pariin otteeseen pohjaankin ihan vaan uimataidottomuuttaan. Yksi tämän kesän tavoitteista onkin saada Ilona uimaan oikeesti ja hukkumatta. Pitänee alkaa haeskelemaan tyttöselle niitä pelastusliivejä, josko ne auttaisivat löytämään sen oikean uima-asennon..

Ja sokerina pohjalla... lähdettiin tänä iltana yhdeksän jälkeen Isännän ja labukoiden kanssa Simojärvelle talviturkkia heittämään. Päivä oli ollut taas helteinen ja halutti kovasti uimaan. Otettiin jo eilen pakkasesta tirppa sulamaan, joten eikun vaakku, damit ja pyyhkeet reppuun ja labukkaiset autoon.

Muutamien maltillisten daminoutojen jälkeen Inka pääsi hakemaan tavia. Hienosti tyttö noutaa ja innokkaasti tarttuu riistaan. Olen hyvin tyytyväinen neitoseen. Yhteistyötä hiomalla ja kontaktia parantamalla saadaan varmasti hyviä tuloksia aikaan!

Tirppa tuli hienosti maalle asti Isännän jalkoihin vesirajaan.

Jokusten noutojen ja malttiharjoitusten jälkeen Inka joutui narun nokkaan seuraamaan tyttärensä edesottamuksia. Ranta on noutotreenille ihan mahdottoman hyvä. Rantakaistale, varsinainen hiekkaranta metsän ja vesirajan välissä on aika kapea, joten sitä hyväksikäyttäen pikkulabukkaisen palautukset kuivalta maalta saatiin osumaan joka kerta suoraan maaliin!! Kuusi, seitsemän heittoa damilla, Saga lähti joka kerta iloisesti ja innokkaasti noutoon ja palasi sitten pomppulaukkaa hurjan kannustushihkumisen saattelemana Emännän syliin Upean Saaliinsa, punaisen pikkudamin kanssa.

Laitettiin damit pois ja otettiin Tavi Tirppanen pussista. Emäntä nakkasi sen ihan vesirajaan. PikkuIivana lähti innolla perään, nappasi sen kuin olisi aina niin tehnyt ja lähti laukkomaan innosta hihkuvaa Emäntäänsä kohti! Emäntä kiitteli kovasti hienosta, tosin jo viime syksynä kuolleesta linnusta ja nakkasi sen uudelleen veteen, nyt vähän syvemmälle. Saga lähti innosta kiljuen perään, joutui nyt jo vähän kahlaamaan saadakseen saaliin suuhunsa. Palautus oli taas hieno, ote saaliista ihan mahdottoman hyvä; riittävän tukeva, mutta ei tikkaava.

Sitten Emäntä otti tirppaa takajaloista ja lennätti sen niin pitkälle veteen, kuin lintu vaan nyt umpikuolleena voi lentää....

Ei yhtään hassumpi suoritus, 16 viikon ikäiseltä labukkavaavilta? Turhaa lienee kysyäkään, oliko Isäntä ylpeä. Tai että oliko Emännällä kova homma nieleksiä sitä isoa möhkälettä kurkustaan.. Ihana, ihana Saga! Kiitos Minna vielä tästä Niin Rakkaasta Labukkaisesta!

(Kuvat © Anni Ingervo)

Piti vielä alkaa hehkuttaa ennen nukkumaanmenoa, sen verran hienoja uutisia sain. Annilla sijoituksessa oleva Benja on pyörähdellyt muutamissakin näytelmissä, vähän epävirallisemmissa ja ihan virallisissakin tässä viime päivinä. Mätsärin Lapsi & Koirakilpailun tämä ihana parivaljakko voitti. Ei kyllä tarvitse yhtään ihmetellä, miksi voittivat. Kertakaikkiaan suloinen paritsa .

Heinäveden ryhmiksessä eilen Benja koppasi sitten jo varasertin, ollen myös PN4! Hienoa Anni & Benja! Onnea vielä upeasta suorituksesta, nyt sitten vaan niitä sinivalkoisia ruusukkeita jahtaamaan .

...eikä tässä ole paljoa ehtinyt koneella istumaan. Luulenpa eläväni hektisintä aikaa ever. Opiskelut työharjoitteluineen ja kirjallisine tehtävineen sekä pihahommat ja kasvimaalla möyrimiset ovat vieneet melko tarkkaan käytettävissä olevat vuorokauden tunnit. Ja onhan tässä ehditty poimia korvasieniäkin kymmenisen ämpäriä . Korvasienimetsään on päästy kävellen ihan kotipihalta, joten tessuset ovat ottaneet kaiken ilon irti tuolla alapellon takana sijaitsevalla hakkuuaukealla. Muuten tessuteam on ollut vähän niinkuin lomalla ja hengaillut mukana pihahommissa. Ja saanut kyytiä, kun on menty uusia kukkapenkkejä tonkimaan.

Vaan on meillä ehditty itkuakin tikistämään.. Pikkupojat, MammanRakkaat, lähtivät maailmalle. Pumba (yllä) jäi onneksi Ranualle Nurmelan perheeseen. Tätä pikkumiestä tapaamme varmasti useinkin! Timon eli Nekku matkusti halki Suomen, Espooseen asti. Hänestä tuli Perhe Niemisara-Braunschweilerin rakastettu ja piiitkään odotettu perheenjäsen. Paljon Rakkautta, Iloisia Päiviä ja Leppeää Myötätuulta elämäänne PikkuMiehet! Olitte tälle kasvattajamammalle ihan erityisen tärkeitä ja rakkaita.

 Haikeuden vastapainoksi olemme saaneet osaksemme myös Isoja Ilontunteita. Allin lähdön jälkeen, alkuvuodesta asti, on ollut jotenkin vähän haiku olo; ohi lentävät varikset ovat saaneet joskus Isännän tuumaamaan: Eipä ole tarvittu meillä nyt treeniriistaa *huoh*.. Myös tyyni järvimaisema iltasella on saanut aikaan ihan vastustamattoman halun nakata dami veteen . Eteisen kaappia siivotessani jäimme yhtenä päivänä Isännän kanssa pyörittelemään mejätreeneissä käyttämäämme treeniliiviä, jonka helmat ja taskusuut on nipsutettu täyteen muovinauhoilla koristeltuja pyykkipoikia. Ei hitsi tästä tuu mitään!!! Miksei meillä ole enää labukkaa??!! Onko näin oltava? No ei hiiessä!!! Eikun yhdistyksen pentuvälityssivuja tutkailemaan. Etelä-Suomesta, ihan Anoppilan naapurista Loviisasta missä viime kesälomakin pyörittiin, löysimme varteenotettavan pentueen ja kivalta tuntuvan kasvattajan. Eikun kyselyä menemään... Aikamme kasvattajan kanssa pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen, että Markwell Twist'N Shake, Pulla joka nyttemmin Sagana tunnetaan, matkustaa kauas pohjoiseen, Ranualle saakka!

Meidän Isäntä on niin onnellinen labukkaisestaan. Tunne onkin molemminpuolinen; kemiat kohtasivat kuulemma heti ensimmäisellä tapaamishetkellä kasvattajan luona.

Saga on hyvin iloinen veitikka ja mahdottoman oppivainen. Nimi opittiin muutaman päivän treenaamisen jälkeen ja sisäsiisteysharjoittelu on erittäin hyvällä mallilla. Vahinkoja toki tulee vielä 'molemmissa muodoissa', mutta ulkona 'menehän-pissille' -käsky saa pikkuneidin kyykähtämään ja tekemään pikkulirut .

Saga on myös hyvin utelias ja rohkea neiti, jolta ei mikään paikka jää tutkimatta. Hän on ulkosalla ja metsässäkin hyvin itsenäinen ja 'tutkivainen'. Vastapainoksi PikkuLabukalla on voimakas halu pitää kontaktia, oikein lupaava pakkaus! Olemmekin aloittaneet kontaktiharjoitukset, eilen uskallettiin siirtyä jo ulos treenailemaan. Myös pillille neiti on ehdollistettu; 'PIP-PIP' -> 'TÄNNE'. Se riittää nyt toistaiseksi, koitetaan saada luoksetulo mahdollisimman vahvaksi ja vauhdikkaaksi.

Sagan kasvattajan Minnan kanssa aikamme keskusteltuamme tajusimme, että myös Sagan oma äiti Inka haluaa Lappiin asumaan . Niin Inka, Markwell Louisiana, matkusti viikkoa myöhemmin tyttärensä perässä Teerivaaran maisemiin. Voi sitä iloista jälleennäkemistä ja riemun tanssia, mikä meijän pirtissä nähtiin Inkan saapuessa! Saga oli vaikka millä mykkyrällä ja Inka-äiti putsasi pyllyt ja naamat ja kyseli, että oletkos lapsi ollut kiltisti.

Inka on sopeutunut bernukoiden keskelle loistavasti, varsinkin Aamun kanssa Inka on ystävystynyt. Aamussa on niin paljon virtaa, että se kelpaa Inkallekin, joten kaverukset mennä jytistävät pellon laitoja ja metsäpolkuja peräkanaa minkä kintuista pääsevät. Pitää taas muistaa pitää itselläkin silmät selässä, ettei keilaudu polulta pusikkoon.. sen verran vauhdikasta näiden kahden meno on. Kyllä se labukka tuo ihan ihmeesti energiaa ja vauhtia tähän berniporukkaan, vaikka menevää sorttia varsinkin Ilona ja Aamukin ovat.

Inkalla on perusjutut ihan kohtuu hyvin hallussa; neiti noutaa maalta ja vedestä,  hakuruudusta ja jäljeltäkin on kokemusta. Nyt vain treenailemaan lisää, jospa sitä syksyllä vaikka taippareihin.. Inkankin kanssa on otettu pillittelytreeniä ja kontaktiharjoituksia. Tämä neiti tuntuu olevan myös hyvin innokas kaveri, mitä yhdessä puuhailuun tulee. Ja namipalkalla Inka virkkaisi varmaan vaikka patalappuja. Inka on ilmoitettu nyt myös näytelmiin Kemiin, joten monenlaista puuhaa olisi tiedossa.

Näytelmistä puheenollen; olemme menossa Aamusen kanssa Rovaniemelle Juhannuskekkereihin. Mimminkin piti alunperin lähteä mukaan jatkamaan sertijahtiaan, mutta karvanvaihto-operaatio muutti suunnitelmia. Aamu on muka jo IsoIita, ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa! Kunhan nuo karvat nyt vain pysyisi tuonne Kemin Heinänäyttelyyn asti, karvanlähtöä nimittäin enteilee tämänkin neidon kuontalo..