Tämmöinen katrashan meillä nyt makkarin laatikossa tuhisee ♥. Inka pyöräytti komian pentueen torstaina, 4 komiata poikaa ja 4 suloistakin suloisempaa tyttöä! Labradoripentueen nimiä on mietitty jo pitkään ja aina vaan palattu samaan ideaan, on se vaan niin hyvä ;). Pentueen teema tulee pitkälti ÄitiKoiran ominaisuuksista; Inkku kun vaan on niin Rock'nRoll ja RambleTamble :). Meidän labradoripentuemme nimettiin siis Emännän yhden lempibändin, CCR:n, mukaan ja nimet kuuluupi seuraavasti:

Pojat:
*  Bouncy Buffoon's Don't Look Now
* Bouncy Buffoon's Fortunate Son
* Bouncy Buffoon's Ooby Dooby
* Bouncy Buffoon's Born To Move

Tytöt:
* Bouncy Buffoon's Hello Mary Lou
* Bouncy Buffoon's Proud Mary
* Bouncy Buffoon's Molina
* Bouncy Buffoon's Susie Q

Voisinpa sitten vähän muistella, miten kaikki lopulta meni..

Inkalla tuli torstaina 60. tiineysvuorokausi täyteen ensimmäisestä astutuksesta. Jo edellisenä iltana rouva alkoi kiihkeään petin tekoon; mylläsi ja mylläsi petauksiaan jos vaikka mille mykkyrälle. Ja läähätti. Istui ja läähätti. Olin varma, että ensi yönä ei meidän pirtissä sitten nukuta.. Olin jossain vaiheessa kuitenkin torkahtanut ja havahduin siihen, että Inka läähätti sängyssä minun ja seinän välissä. Ihan selvästi halusi kertoa, että nyt alkaa kohta tapahtua! Pomppasin pystyyn puolinukuksissa, että 'mitä-häh-en-varmana-nukkunu!!' Kello oli kolme yöllä. Koira hyppäsi myös alas sängystä ja huomasin, että ÄitiKoira tiputtelee vesiä. Inka oli myös oksentanut makkarin lattialle ja sitä siinä siivoillessani totesin vettä holahtavan lisää. No niin. Kellonaika muistiin ja odottamaan..

 Oishan se mennytkin kummasti, jos oisi mennyt niinkuin elokuvissa.. miten sitä meillä... Inkalla ei kovia supistuksia tahtonut tulla ollenkaan, vaikka avautumisvaihe oli selkeästi lopuillaan. Ihmettelin ja kuutioin, josko soittelisi päivystävälle eläinlääkärille. Ajattelin kuitenkin odottaa, vielä tunnin. Sitten toisen. Kun aamulla ei tilanne ollut seitsemään mennessä muuttunut mihinkään, vaikka oltiin kävelty jo melkoinen kurarinki yön aikana pihalle, soitin eläinlääkärille. Epäilin itsekin, että varmasti polttoheikkoudesta voisi olla kyse kun homma ei etene.

Oltiin vastaanotolla kahdeksan pintaan ja nopeasti myös ELL päätyi diagnoosiin, mitä olin itsekin arvellut. Polttoheikkous. Massu oli niin iso ja kohtu venynyt, ettei jaksanut supistella kunnolla. Inkalle annettiin kalkkia suoraan suoneen. Sitten odoteltiin ja käveleskeltiin eläinlääkärin talon takana olevassa pienessä metsikössä. Ei siis mitään vaikutusta. Tunnin päästä Inka sai ensimmäisen oksitosiinipiikkinsä. Komennettiin pihalle käveleskelemään. Hyvä, että ehdittiin pihalle, kun Inka kyykähti ja pullautti ensimmäisen pentusensa! Sinne vaan mustikanvarpujen sekaan! Olin aivan kummissani ja päästäni pyörällä. Olimme  eläinlääkärinkin kanssa varautuneet jo siihen, että ensimmäinen pentu voi olla menehtynyt hapenpuutteeseen. Mutta mitä vielä! Nopeasti avasin kalvot sinä pihalla ja kiirehdimme sisälle. Inkan ensimmäinen tyttö oli nähnyt päivänvalon!! Tai no... putkahtanut maailmaan ainakin .

Tarvittiin toinen oksitosiinipiikki, jonka myötävaikutuksella lopulta Inkan ensimmäinen poikavaavi putkahti maailmaan.. tämä sankari syntyi puolestaan eläinlääkärin autotalliin uusien kesärenkaiden ja öljykanistereiden viereen. Niinpä tietysti. Kahden ensimmäisen pennun välillä oli reilu tunti, joten tässä vaiheessa päätimme ELL:n kanssa yhteistuumin, että yritämme ehtiä kotiin kolmatta tekemään. Saatiin oksitosiinia mukaan, mikäli synnytys ei etenisi ja tarkat ohjeet sekä käskyn ottaa yhteyttä, jos ongelmia tulisi. Ehdittiin ajella kirkolta kotia kohti tuskin paria kilometriä, kun komensin takapenkiltä isäntää pysäyttämään auton.. kolmas poika pyrki maailmaan kovalla kiireellä! Tämä PikkuÄijä syntyi siis auton takapaksiin . Juuri kotiin ehdittyämme ja Äiti & kolme pentusta laatikkoon saateltuamme alkoi Inka läähättää kovemmin, työnnättikin vähän. ÄitiKoira ponkaisi laatikosta, kiirehti makkarin ovelle ja tahtoi kiihkeästi kartanolle. Koppasin koiran hihnaan, pyyhkeen kainaloon kaiken varalta ja mentiin ulos. Hetken pihanurmikolla pyörittyään Inka kyykähti kuin kakalle ja pötkäytti neljännen pentunsa komialla pierulla säestettynä. Oli kohtuu kalsea keli ja vettä satoi. Koppasin pentusen pyyhkeen mutkaan, avasin kalvot sisälle kiirehtiessä ja ojensin pennun jo pentulaatikkoon hoppuilleelle Inkalle.

Tätä rataa homma etenikin sitten loppuun saakka.. yhtään ainoaa pentusta ei Inka halunnut laatikkoon tehdä, vaan aina piti lähteä kiireellä ulos. Kai tämä ÄitiKoira arveli takapään 'paineesta', että on kova kakkihätä ja sisäsiistinä koirana on pakko ehtiä pihalle tarpeilleen. Kyllä meitä huvitti moinen touhu. Inkakin oppi nopeasti, että koppaan pennun nurmikolta.. se kiirehti portaille odottamaan ja kun isäntä avasi oven, juoksi kiireen vilkkaa pentulaatikkoon odottamaan, että annan pennun sille nuoltavaksi. Pentuset syntyivät aika tarkkaan tunnin välein, mikä oli aivan ihanne! Nosteltiin edelliset, jo syntyneet koriin odottelemaan, kun Inka kävi ulkona pötkäyttämässä pentunsa, hoiti sitä sitten hellästi laatikossa ja pikkuinen sai yksin imeä tissiä niin paljon kuin jaksoi. Sitten nosteltiin koko alkupään kööri tissille imemään, joka taas stimuloi kohdun toimintaa ja joudutti seuraavan ulostuloa. Kun läähätys alkoi, Isäntä keräsi pennut koriin, minä otin Inkun remmiin, koppasin pyyhkeen kainaloon ja taas mentiin... .

Viimeinen, kahdeksas pentu syntyi aika tarkkaan klo 18:00 illalla. Inka söi hyvällä ruokahalulla, oltiin käyty pesulla ja vaihdettu alusiakin useaan otteeseen. Näytti, että nyt on homma ohi. Inka rauhoittui pentujaan hoivaamaan ja oli hyvin tyytyväinen Äiti. Iltasella läähätys kuitenkin alkoi taas ja vaikka käveltiin ja käveltiin, ei siitä tullut lasta eikä **. Torstain ja perjantain välisenä yönä syntyi vielä yksi pentu, todella iso poika kuolleena. Olimme asiasta hyvin surullisia ja tottakai mieleen pyrki monenlaisia asioita.. olisi se kyllä hyvä käyttää vaikka röntgenissä loppuaikana, että näkisi paljonko sieltä on odotettavissa. Mitä olisi pitänyt tehdä? Miten pennun olisi saanut pelastettua? No, näitä sattuupi ja sillä lohduttaudumme että tuon poikapennun ei ollut tarkoituskaan jäädä elämään syystä tai toisesta. Ja onhan meillä hieno katras jo tuossa, 8 potraa pentua, yksi jokaiselle Inkan tisulle .

'Niin, että morjes vaan maailma! Minä olen nyt tullut ja minulla on paljon suunnitelmia elämäni varalle..'

Pennut ovat jokainen kasvaneet hienosti, nyt kolmantena elinpäivänään jokainen on lisännyt painoaan hyvin; enimmillään jopa yli 100 g ja vähimmilläänkin jopa 35 g. Inkalla riittää siis hyvin maitoa tälle köörille, calphosum-tabuja tosin syötän kalkkivajauksen ehkäisemiseksi.

Kun Inkun pentulaatikossa käy tasainen tuhina ja vain satunnainen inahtelu, univelkoja on pikkuhiljaa kuittailtu ja suurin jännitys vaihtunut ihanaksi onnentunteeksi, on mieli kääntynyt hiljalleen tulevaan viikkoon. Benjan kohdalla en niinkään jännitä, vaikka se ensikertalainen onkin. Luotan, että kaikki menee hyvin. Toivon ainakin kovasti. Pikkuisen ÄitiKoira Donnan edestä jännitänkin sitten enemmän. Muistiinpanoista lueskelin ja kalenteria vilkuilin hieman huolestuneena.. ensi yönä eletään niitä hetkiä, kun Donna viime kerralla synnytti pentueensa. Viikkoa liian aikaisin. Nyt ei onneksi ainakaan vielä ole mitään merkkejä liian aikaisesta synnytyksestä. Donna syö vielä hyvin eikä sen kummemmin petaile. Edellisellä kerralla petailua oli esiintynyt jo muutamia päiviä ennen synnytystä. Donnalla on selvästi myös vähän tuskainen olo ison massunsa kanssa, ulkona ei haluta paljoa portaita kauemmas lähteä, ihan pikaisesti vain pihanurmikolla käydä tarpeensa tekemässä. Kävely on jo vähän hankalaa ja muutenkin olo epämukava. Donna pötkötteleekin mielellään ja lepäilee pirtissä tai makkarissaan. Pentulaatikko ei onneksi vielä herätä kovin suurta mielenkiintoa, mitä nyt on käynyt katsomassa että 'Ai jaa! Tää täällä! KivaKiva!'

Ei siinä enää ole maavaraa kovin paljosti.. Tiineysvuorokausia tänään, kuvanottohetkellä siis 56. Vyötärölle on tullut lisäsenttejä viime viikosta kolme, eli nyt rouvan uuma näyttää 69 cm lukemia!

Ja samanverranhan niitä tiineysvuorokausia on Benjallakin. Benja on vielä oikein reipas, mitä nyt on ruuan kanssa vähän pelannut. Syöpi kuitenkin, kun vaaranahan voipi olla että joku muu sen herkkuannoksen sitten vetää  . Benja on myös hyvin läheisyyden kipeä, mielellään tulisi sohvallekin syliin mutta tyytyy sitten osaansa ja nojailee minuun koko elopainollaan sohvan vierellä lattialla istuen. Benjan vyötärönympäryskin on saanut lisäsenttejä, 94 cm saatiin tänään lukemiksi, neljä senttiä on tullut viime viikosta lisää.

Nyt kaikki peukut ja varpaatkin pystyyn, että meidän ensi viikko sujuisi suunnitelmien mukaan! Toivotaan, että loppuviikosta pääsen päivittelemään jälleen iloisia uutisia blogiin!

Meijän Saganan ensimmäiset näytelmät on nyt näytelty. Ja kyllä neitoa jännittikin se debyytti! Emäntä ehti jo huikata kehäsihteerille, että ei me mahdeta tulla kun tessua jännittää niin kovin. Kun junnunartut huudettiin kehään, päätimme että mennään sittenkin! Ja hyvä, että mentiin. Tulipahan yksi uusi kokemus lissää.

Saga ei ujostellut tuomaria eikä ihmisiä yleensäkään, mutta se hälinä ja vilinä ja miljoonat muut tessut ja kaikki muu uusi... Saga poseerasi ja antoi tuomarin tutkia nätisti, mutta liikkeessä oli UjoHäntä ja luikkia piti muutenkin Emännän selän takana.

Saga bongasi kehän laidalla Isännän.. 'Pliis, help!'

Ihan Ihkaekoista näytelmistä saatiin siis H. Tuomari tykkäsi muuten tytöstä, mutta tuumasi että käytös oli tänään sinisen arvoinen. Eikun reeniä, reeniä maalaistolloille kaupungissa .

Näytelmistä vielä sen verran, että BB-kasvateista jokunen on pyörähdellyt kehissä tänä viikonloppuna myöskin. Sijoitustyttö Salli (BB Tia Dalma) sai Haukiputaalta EH:n ja Muskeliini (FI & NO CH BB Annie Hall) oli Joensuussa 29.5. PN1 ja VSP! Hienoa ja Onnea Paljosti!!

Ja sitten niihin massukuviin..

Inkalla on menossa tänään 56. tiineysvuorokausi. Vatsanympärys on kasvanut kuudella sentillä viikossa. Ruova on Iso, mutta hyvinvoiva ja hyväntuulinen. Ruoka maistuu mainiosti eikä lähestyvästä synnytyksestä ole vielä merkkiäkään. Ja hyvä niin, ei tarvitse vielä ollakaan.

Suurin muutos meidän mammoista näyttäisi tapahtuneen Benjan massun seudulla. Vaikka senttejä ei ole siunaantunut viikossa viittä enempää, on massun muoto alkanut muuttua. Benjakin voi hyvin, syö ja ulkoilee mielellään. Lenkit on jätetty jo pois, mitä nyt tulevien mammojen kanssa käppäillään takapellolla hissukseen nelistään.

Donnan vyötärölle on tullut viikossa neljä senttiä. Se on aika paljon pikkukoiralle . Tiineysvuorokausia Donnalla on niin kuin Benjallakin tänään 49. Viime kerralla Donnalla oli ihan samankokoinen 'reppu' tähän aikaan. Tiiä häntä sitten, voiko siitä mitään päätellä...

Alla muutama kuvatus Mammoista toissailtana, kun tuolla takapellolla iltaruuan jälkeen käppäiltiin...

Eikun ensi viikkoon! Saapipa nähdä, joko ensi viikolla näihin aikoihin meidän pentulootassa tuhistelee pikkuisia labukkavauvoja .

Ja sitten niitä luvattuja massukuvia, joita jo jossain päin kovasti odotellaan .

Tasan viikko on nyt edellisistä kuvista, Inkan vyötärönympärys on kasvanut tänä aikana 7 senttiä. Tiineysvuorokausia MammaMuhkealla on nyt 49. Melkoinen Emäntä, tämä meijän Inkku ♥.

Benjan massun kasvua ei sivuprofiilista niin selvästi erota, tämä ÄitiKoira kun tuntuu kasvavan vain leveyssuuntaan. Vyötärölle on tullut kuitenkin viikossa peräti 10 senttiä! Tiineysvuorokausia on Benjalla nyt 42, joten näinä aikoinahan se massun kasvatus vasta alkaa.

Donnalla raapii jo köli pohjaan, vaikka kolmisen viikkoa pitäisi vielä jaksaa puhertaa menemään. Donnalla, niinkuin Benjallakin on 42. tiineysvuorokausi menossa. Uuman ympärysmitta oli tänä aamuna 61 cm, viikossa oli tullut 4 senttiä lisää. Vaavit kasvaa siis .

Seuraavat massukuvat luvassa taas ensi sunnuntaina!

Meillä kun tässä tyttöporukassa on neitosten juoksut synkronoituneet ajan saatossa, jouduttiin pentusuunnitelmia kuutioimaan vähän riskillä viime vuotinen tuoreessa muistissa. Uskallettaisiinko astuttaa kolme narttua nyt kevään juoksuun? Jokuhan niistä kuitenkin jäisi tyhjäksi..

Vaan eipä jäänyt! Meillä alkaa siis Yötön Yö ihan todella kesäkuun alussa, kun Inka aloittaa pentutouhuilut ja viikon päästä siitä Benja ja Donna, jotka on astutettu samoina päivinä. Onneksi meitä on monta kaksijalkaista hoitajaa, apukäsiä tullaan varmaankin tarvitsemaan olletikin, kun lampolan puolella alkaa karitsoinnit samaan aikaan. Noh, kyllä sitä nuorena jaksaa... Mut mitenkähän sitä näin vanhana ?

Inka ja Inkan Megalomaaninen Massu. Tiineysvuorokausia kuvassa vasta 42, kuinkahan isoksi meinaa rouva vyötärönympärystäänsä vielä kasvattaa?

Vaan ei se ole pikkuinen massu Donnallakaan. Tiineysvuorokausiin (joita kuvauspäivänä 35) nähden PikkuRouva on kyllä aika muhkean oloinen!

Benjalla myöskin kuvassa 35. tiineysvuorokausi. Vatsanseutu on alkanut kasvaa vain hitusen. Vielä kuvanotto hetkelläkin ollaan oltu hyvin epävarmoja mahdollisesta tiineydestä. Kun AlatiAhmatti alkoi nostella ruokakupistaan raksuja yksi kerrallaan maahan mulkoillen niitä paheksuvasti, alkoi mielessä herätä toivo.. josko se sittenkin.. Tänään käytiin ultrassa ja sieltä se ell löysi sekä palpoimalla että ultralla kurkkaamalla pikkuisia. Ei montaa, mutta jokusen kuitenkin! Voi tätä onnenpäivää !

Muutenkin tuntuu elämä myös koirarintamalla olevan myötätuulessa viime vuosien vastoinkäymisten jälkeen *kop kop*. Donnan sydän todettiin taas terveeksi vuotuisessa tarkastuksessa, Donnan jälkeläisetkin ovat käyneet virallisissa terveystarkastuksissa ja terveiksi todettu. Hieman vain harmittaa BB Pumba, jonka toinen kives ei sitten koskaan laskeutunut.

Meillä on Teerivaarassa kunnon bernipopulaatio nyt, kun vierailevan tähden, Benjan, lisäksi laumassa riekkuu Dannyn velipoika Nanuk. Nanukin perhe on muuttamassa Ison Valtameren taakse ja he ovat nyt järjestelemässä asioita siellä. Nanuk viipyy luonamme ainakin kuukauden päivät, jos ei pidempäänkin riippuen siitä, miten asiat siellä kaukana maailmalla sujuvat. Nanuk on erittäin ihana poika, vähän villi ja vallaton, mutta erittäin reipas ja ihmisrakas tessu. Nanuk sopeutui loistavasti tähän meidän porukkaan. Terkkusia vain Sinne Jonnekkin, Nanukin perhe! Täällä voidaan hyvin ja paksusti .

Ja onhan meillä käynyt muitakin vieraita, tosin ihan päiväseltään.. TyttiTyllerön tytär Saara kävi perheineen ilahduttamassa meitä sunnuntaina. Kyllä se Saara on sitten äitinsä näköinen! Ja sisarensa Sallin! Ihan ihmetellä täytyy, miten koirissakin voi olla mahdottomasti sukunäköä. Saara oli muutenkin hyvin tyttimäinen.. koko ajan liikkeessä, aktiivinen ja tepakka neitonen. Ikiliikkuja. Kiitos Alilan perhe, kun kehtasitte ajella tänne asti! Oli mukava nähdä lapsiakin ensimmäistä kertaa. Saitteko ne värilliset villat menemään ehjänä kotio asti vai huovuttiko Saara niistä jo matkalla jotakin ...?

Lähdettiin Sulhon kanssa toissailtana myöhään korvasieniä katselemaan.. onhan nyt ollut jo aika helteiset päivät ja vettäkin ripauttanut välillä. Riemulla ei ollut rajoja, kun ennalta oletettavissa olevista paikoista löydettiin muutamia pikkuriikkisiä korvasienen alkuja!! Hissukseen hiivittiin kotiin ja jätettiin pikkuiset kasvamaan. Saapas nähdä, meneekö tämän vuotinen saalis viimevuotisen edelle.. viisi ämpärillistä taisimme viime kesänä tuolta omalta hakkuaukealta poimia. Pakasteessa mahtaa olla jemmattuna enää yksi pussi korvasieniä, joten vähiin käy, ennenkuin loppuu..

Ai niin, vielä yksi juttu! Minut kutsuttiin Ranuan Koirakerho ry:n Match Shown tuomariksi. Mätsäri järjestettiin viime lauantaina todella upeassa kelissä. Olipas se kiva kokemus! Koirat olivat hienoja, esittäjät olivat selvästi panostaneet päivään ja järjestäjät hoitivat homman kotiin hienosti kanttiineine päivineen. Kiitos vielä kerran kutsusta! Olen taatusti käytettävissä toisenkin kerran, jos vielä huolitaan .

Se, että en ole kirjoitellut blogia ei oikeastaan tarkoita ollenkaan sitä, ettei olisi ollut mitään kirjoitettavaa. Kiirusta on pitänyt ja tietokoneella ei ole tullut paljoa muuta tehtyä kuin läksyjä, hoidettua kaikenlaisia juoksevia asioita ja yritettyä pitää ihtensä ajantasalla maailman menosta ja kavereiden kuulumisista Facebookin kautta .

Paljon pieniä ilonaiheita, muutamia suurempiakin semmoisia on saatu osaksemme mm. ihmis- ja koiravieraiden sekä hienojen terveystulosten muodossa. On meillä sitten vähän vastustanutkin; keittön vesivahinko on aiheuttanut päänvaivaa, aiheuttaa itseasiassa vieläkin. Osa keittiön lattiaa on edelleen aukirevittynä, kuivamassa. 'Hätnäppää' kokataan keittiössä tarpeellinen, mutta muuten koko Keittiöksi kutsuttu ylellisyys puuttuu meidän talosta tällä hetkellä so far. Olemme kuitenkin todenneet, että ihminen on sopeutuvainen eläin.

Alla vähän tarinointia meidän kevään kulusta, niitä tärkeimpiä juttuja...

Heti helmikuussa mieltä lämmitti kovasti meidän Mimmin (Janipan Bean) tyttären, FI & NO CH BB Annie Hallille eli Muskalle myönnetyt kunniamaininnat. Muska pokkasi ansaitusti Koillis-Lapin Kennelkerhon kaksikin eri kiertopalkintoa, Koilliskairan Koira 2009 sekä Vuoden Näyttelytähti 2009  . Onnea vielä kerran Helena ja Muska hienosti menneestä viime vuodesta. Olihan se kyllä hurja vuosi, kaksi valiotitteliä noin nuorelle neitokaiselle! Kiitos vielä Helena aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestäsi ajella neitosen kanssa näytelmissä välillä melkoisen pitkiäkin matkoja!

 Näytelmistä puheen ollen on meidän näyttelyvuosi lähtenyt vähän yskien käyntiin. Eikä se käy kaikilla pytyillä vieläkään... Maaliskuun näyttelyt Kemijärvellä missattiin perheessä vellovan noroviruksen ansiosta. Harmitus oli melkoinen, kun ns. 'oma' näyttely jäi väliin! Tänään meidän pitäisi olla sitten Posion ryhmiksessä, Aamun kanssa. Aamu kolaroi päivänä muutamana ilmeisesti Sagan kanssa, joten neito varoo nyt oikeaa etustaan. Emme lähteneet siis aamusella ajamaan Posiota kohti. Toisaalta tuo nyt ei niin paljoa harmita, Aamu ei ole parhaassa mahdollisessa turkissa, joten eipä sieltä suurta menestystä olisi tullut senkään puolesta. Oulaisiin ei olla edes ilmoitettu, kun yksi sun toinen bernukka on karvaansa pudottamassa. Tänä keväänä meidän kaikki neitoset lukuunottamatta Sagaa ovat olleet juoksussa samaan aikaan, joten imuroitavaa on riittänyt ja tulee vielä riittämään...

BB Will Turner 1,5 vuotta

 Maaliskuussa heti Kemijärven näyttelyn jälkeen saimme ensimmäiset koiravieraat; Tytin (Janipan Giselle) poika Simo eli BB Will Turner sekä tämän 'pikkubroidi' DannynVeliManu olivat hoidossa isäntäväen loman ajan. Pojat sopeutuivat hyvin joukkoon tummaan. Olihan meillä testosteronia mäki sagianaan, kun bernipojat painivat äijäpainia ja kisasivat pitkin peltoja tyttäriin vaikutusta tehden. Eikä aikaakaan, kun poikaporukka sai vielä vahvistusta; Saaganan velimies, Inkan Poika Otto tuli kylään isäntäväkensä kanssa!

Otosta (Markwell That's Not Me) on kasvanut oikein hieno ja vallaton poika . Se on Emänsä ja Sisarensa tavoin hyvin itseriittoinen ja määrätietoinen, mielellään kommentoimassa vähän asiaan kuin asiaan. Kävimme Mariian, Emäntänsä, ja Oton kanssa läpi muutaman kehityskeskustelun ja aika kivasti paukapääpojan käsityskyky venyi ymmärtämään tiettyjä yhteiskunnassa vallitsevia lainalaisuuksia. Kuten että ruokapöydällä ei saa seistä... tosin, ei tuo Sagakaan aina tahdo semmoisia asioita vielä muistaa.

Saga ja Otto täyttivät tosiaan vuoden maaliskuun alussa. Saga on vielä aika keskentekoinen pakkaus, Äitiään  paljon köykäisempi versio. Mutta eihän sitä kovin massava tarvitse olla edes aikuisena, puhumattakaan vielä vuoden ikäisenä. Sagan kanssa ollaan vähin harjoiteltukin jotakin, perustottelevaisuusjuttuja ja hiottu noutoa.

Perusasennot, pieniä seuraamispätkiä, paikallaoloharjoituksia. Seisomista, malttamista. Siinäpä tärkeimmät. Myös hyppyyn on tutustuttu. Saga on aika säpäkkä ja nopea käänteissään. Treenauksen tekeekin haasteelliseksi juuri se, että Sagan mielestä kaikki pitää tehdä niin nopeasti. Ja pienoisen terävyytensä vuoksi kaikki ympärillä tapahtuva herättää helposti huomiota; 'Mikäs siellä lensi? Mikä rasahti? Mikä se oli? Hä? Näitkö? Kuka tuolta tulee? Ei sieltä tullukkaa kukaa... Siis mitä olit sanomassa??' Sagan keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen, joten treenit on pidettävä lyhyinä ja napakoina. Ei liikaa kerralla eikä liian usein.

Sagan kanssa käytiin muuten terveystutkimuksissa joku viikko sitten. Silmät todettiin terveiksi perinnöllisistä sairauksista ja lonkka- & kyynärkuvat lähtivät 'priimoina' Kennelliittoon! Jei ja Wau ja *tuuletusta* . Nyt vain jännässä odotellaan, mitkä ovat viralliset lausunnot...

Myös Donnanpoika BB Pumba on käynyt virallisessa terveystarkastuksessa, Pumban sydän on kuunneltu vuoden ikäisenä ja terveeksi todettu! Hienoa ja kiitos Pumban Emäntä, että veit pojan tarkastukseen! Samalla reissulla Pumba pääsi toisesta kulkusestaan; pojan kives ei sitten ottanut laskeutuakseen ja niin omistajan kanssa tuumattiin, ettei se mahda mitään sillä ainokaisellaankaan tehdä. Pumba toipui hienosti leikkauksesta ja elelee nyt rauhaisaa yhteiseloa tyttöystävänsä Tessun kanssa vailla huolta Tessun 'siisoneista'.

Pumban velipoika, BB Timon alias Nekku, on menossa myöskin terveystutkimuksiin. Toukokuussa Lohjalla cavojen Club Shown yhteydessä järjestetään joukkotutkimukset, joihin Nekku mahtui viimeiselle paikalle vielä mukaan! Jäädään kuulolle ja pidetään peukkuja, että myös toinen velimies olisi terve kaikin puolin!

Dannynkin kanssa on 'tokoiltu'. PieniMies on hyvin keskittymiskykyinen ja mimmimäinen tekijä; aina valmiina toimintaan, kova tarjoamaan vaihtoehtoja ja kontaktinhaluinen. Dannyn kanssa on oikein mukava touhuta! Dannyn mahdollista jalostuskäyttöä on alettu miettiä uusiksi. Pojan kasvun myötä on tullut selkeämmin esille, että takakulmaukset saisivat olla paremmat.

Vaikka kintereiden tulisi olla kulmautuneemmat, eivät ne kuitenkaan niin pahat ole, ettäkö niillä olisi isosti merkitystä kotikoiran virassa. Ja varmasti näyttelyissäkin Danny tulee menestymään, onhan siinä monia upeitakin puolia nähtävissä jo nyt. Riittävästi kulmautunut koira ei kuitenkaan ole välttämättä jalostuskoira, vaikka muuten terve ja rodunomainen olisikin. Kovasti tässä siis yritetään miettiä ja pohtia, mitä Dannyn osalta tuleman pitää.

On meillä muuten noita koiravieraita edelleen tälläkin hetkellä. Mimmin tytär Benja (BB Ava Gardner) on ihastuttanut meitä olemassaolollaan huhtikuun puolesta välistä lähtien. Neito kävi heilastelemassa Erään Hienon Herran luona eteläisessä Suomessa ja nyt odotellaan kieli pitkällä, tuottiko rakkausviikonloppu tulosta. *Peukuttaa*.

Huhtikuun alussa viettivät aikaa romanttisissa merkeissä myös cavalierneitomme Donna sekä labukkaisemme Inka. Tarkemmat tiedot uroksista/yhdistelmistä julkaistaan heti, kun mahdolliset tiineydet ovat varmistuneet. Siihen asti istutaan sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan, toivotaan.....

 
Bouncy Buffoon's Calypso, 'Siiri'
Kuvaaja Wilma Hurskainen, copyright Eija Nyström

Sen lisäksi, että meidän tyttärien jälkeläiset on kauniita, rohkeita, menestyneitä ja ihquja, on ne myös kuuluisia! Tytin tytär Espoosta, BB Calypso aka Siiri, on esiintynyt jo muutamia kertoja julkisesti eri painoksissa Emäntänsä kanssa. Siirin kuvia on ollut eri juttujen yhteydessä mm. Taloussanomien välissä ilmestyvässä Microsoft Circle- lehdessä sekä viimeisessä Oriolan asiakaslehden joulunumerossa. Myös ensi kesänä on tiedossa 'lehdistökeikka' . No Wau!

Koiravieraista edelleen sen verran, että meijän Danny saa jälleen riehumiskaverin. Velimies pohjoisen perukoilta, Nanuk Pallaksen kainalosta tulee tänään kylään ja viipyy kesäkuun alkupuolelle saakka. Isäntäväki lentää Canadaan. Menoa ja meininkiä tulee siis riittämään meijän kartanolla!

Mutta nyt häätyy mennä taas. Meitä on kovasti työllistäneet tapahtumat, joita on tuolla pihan toisella puolella, lampolassa käynnissä. Remontti, kerinnät, tulevat karitsoinnit, astutusryhmät, lauman uudet jäsenet, jne.

Meijän karitsaiset Voima, Urho, Sisu, Aranda ja Amorella täyttävät kohta kolme kuukautta ja ovat kasvaneet kovasti. Näistä kuitenkin omat uutisensa tuolla Heppa- ja lambiblogin puolella. Yritän saada sinne tarinata tässä illan päälle.

Iloista kesän odotusta kaikille! Toivotaan, että tulisi paljosti Aurinkoisia Kelejä ja Leppeitä Etelätuulia! Nyt sataa lotuuttaa vettä ja on ihan hitsin harmaata. Noh, tietäähän se kyllä noiden lumien lähtöä. Täällä vaarassa kun lunta vielä riittää ihan kinoksiksi asti!

Luonto on ihan hitsin hieno tammikuun pakkasten aikaan. On päiviä, jolloin ei meinaa uskoa silmiään tuota upeaa luontoa ihmetellessään! Puut ovat pysyneet kuuraisina, osa männyistä on jo aika kovankin lumitaakan alla. Hieman muutamien lauhempien päivien tuulet niitä puhdistivat lumilastistaan ja hyvä niin. Kovin raskas tykky on aika armoton isoillekin petäjille.

Tammikuu on lopuillaan ja lämmittävää kevätaurinkoa odotellaan kovasti. Kuviakaan ei ole tullut kovin paljoa otettua, kun tuntuu että jatkuvasti on niin pimeää. Talviunilla sitä tuntuu olevan muutenkin, ainakin kaikenlaisista tessureenihommista. Talvinomea vois ottaa hyvin. Tokoakin vois treenata, jopa sisätiloissa navetan käytävällä. Ei vaan ole saanut aikaiseksi eikä ole muka ehtinyt.

Ollaan me lenkkeilty kuitenkin. Joka päivä ja vähintään se tunti, pari tuolla metsässä. Siellä on tessut päässeet purkamaan energioitaan ja treenaamaan lihaksistoaan. On nimittäin taas lunta, jossa uppuroida. Kunhan nuo ilmat tuosta vähän lauhtuvat keväisemmäksi, alkaa meijän tessuilla taas hiihtokausi. Voi jee!

Vaan ei me olla ihan kuitenkaan laiskoja oltu! Näyttelyvuosi korkattiin perinteiseen tyyliin Kajaanin palloiluhallissa alkukuusta. Bernejä ei ollut mukana omia ollenkaan. Mimmi on edelleen saikulla, joten lääkkeen varoajan vuoksi muori jäi kotiin. Noh, karvaahan sillä ei ole yhtään, joten eipä harmittanut se. Bernikehää seurattiin kuitenkin tiiviisti jo senkin vuoksi, että omia kasvatteja oli kehässä peräti neljä! Kuvassa vasemmalla BB Jack Sparrow omistajansa kanssa, itse pyörähdin kehässä Simoa eli BB Will Turneria näyttämässä. Tuomarilla oli kyllä aika tiukka ote ja olen hyvin tyytyväinen molempien poikien menestykseen. Kundit saivat luokassaan ainoat EH:t (ERIä ei ottanut kukaan) ja sijoittuivat näin ollen ensimmäiseksi ja toiseksi. Sakke oli EH1 ja Simo EH2. Onnea vielä Poitsut ja Omistajat!

Sijoitusnarttuni Salli, BB Tia Dalma, oli tuomarin mielestä tuona päivänä H:n arvoinen. Salli on vielä vähän rimpula ja kun ei karvaakaan ollut liiaksi asti, tyydyimme kohtaloomme mukisematta . Eikun kohti uusia haasteita! Valioluokassa pyörähteli vielä MimminTytär Muska, FI & NO CH BB Annie Hall, vallan ERInomaisesti. Sijoitusta ei sillä kertaa tullut, mutta haitanneeko se mittään..

Näin muuten Sakkea ihan ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun pikkurääpäle lähti maailmalle. Sakke oli Simoakin melkein puolet pienempi vaavina, mutta voi jösses mikä jässikkä siitä on kasvanut!! Ihan mahottoman muhkea nallekarhu! Ja luonteeltaan aivan ihana.

Ehdittiin nappaamaan sisaruksista kuvakin sen kunniaksi, kun kolme viidestä oli samaan aikaan paikalla. Olisihan ollut kiva nähdä vielä Espoon Siiri ja Haapaveden Saarakin. Terkkuja kuitenkin heille! Mielelläni ottaisin vastaan kuvia ja kuulumisia taas teiltäkin!

Vasemmalla Sakke, keskellä Simo ja oikealla Salli.

Kiirusta tuli sitten bernikehän laidalta labukkakehään. InkkuKinkku oli ilmoitettu myös ja niin sitä vain sitten ehdittiin kehään oikeaan aikaan. Ei siinä kyllä hirviästi jäänyt lepatusta aikatauluun.

Inka sai myös ERIn, mutta ei sitten enää sijoittunut luokassaan. Olen ihan tyytyväinen tuohonkin, joten iloisin mielin pakkasimme kamat ja labukkaisen autoon ja suunnistimme kamujen kanssa pizzalle .

Hieman haiketakin päiviä tässä on ollut nyt muutamia. Meillä on ihan hitsin hiljaista. Koirajoukkomme Vieraileva Tähti otti ja lähti loistamaan kotikonnuilleen eli NasuMokoma palasi Sodankylään, omaan kotiinsa. Sitä riiviötä oli kuulemma ollut niin kova ikävä, että korkeanpaikan leiri sai luvan loppua. Enkä ihmettele, että on ollut ikävä. Se sama tunne kalvaa nyt meitä.

Monet makiat naurut se tessu meille antoi. On mahottoman koomista, kun bernipoika makaa lattialla tiedottomassa tilassa lenkin jälkeen ja biikeli makaa sen kyljen päällä kahareisin ja murisee hurjasti.. 'Pysy siinä, tai saat katua! No, kuulitko! Älä liiku tai täältä pesee..!!!! MURRRÄRRRRPÖRRRRR!!!!' Ja bernipoika totteli. Se makasi liikkumatta. Eikä tajunnut tainnokseltaan tästä maailmasta yhtään mitään. Oli myös ihan hitsin hauskaa, kun poika nousi aamupuuropöydästä hakeakseen maitolasin metrin päästä. Sillä samalla sekunnilla biikeli ehtii hypätä lattialta, ponkaista tuolista lisää vauhtia hotkaisten samalla suuhunsa puoli lautasellista puuroa ja jatkaa sitten lentämistään lattialle. Jalat tuskin koskettivat penkkiä ja poika ihmetteli, mitä tapahtui. Miten mikään elävä olento kykenee teleportaamaan itsensä keittiön lattialta puurolautasen kautta eteiseen nanosekunnissa?

Eikä voi muuta kuin nauraa, miten biikelillä onkaan Asennetta! Se varastaa kepin tai hevonkikkaran vaikka leijonan kidasta, pinkoo karkuun, pidempijalkaiset tavoittavat sen umpihangessa, lumi pölisee ja sieltä kinoksen ja neljän koiran alta pinkoo baageli karkuun saalis suussaan. Kunnes jää kiinni, pölinä, ärinä, sekameteli ja taas biikeliä viedään. Ja toiset perässä...

Heippa siis, rakas biigelinasu. Ollaan hyvin iloisia ajasta, jonka vietit kanssamme. Mekin opimme paljon... mm. sen, miten ihmisen hermot voivatkin tarvittaessa venyä äärimmilleen. Ja hyvinhän ne pojatkin pärjäsivät, vaikka eivät päässeet moneen viikkoon pelaamaan X-Boxia, Wiitä eikä edes Pleikkaria. Ja oli niin paljon helpompi siivota olkkarissa, kun ei ollut niitä turhia johtoja siellä nurkassa mykkyrällä metrikaupalla. Ole siis ihmisiksi siellä Sodankylässä, kiltti Jakelle ja Ninnille! Tai ole koiraksi. Ja tuu taas kahtomaan meitä ja kiusaamaan kissoja!

Meijän Dannyllä on muuten kaksi velipoikaa edelleen seuranaan täällä Teerivaarassa. Toiselle, 'OranssillePojalle' etsiskelen yhteistyökykyistä kotia tästä lähiseudulta. OranssiPoika eli Dareios from Balihara Ranch on iloinen vesseli. Vähän semmoinen mammanpoika, joka mielellään metsälenkillä jutaa Emännän vanavedessä. Välillä pitää painiskella velipoikien tai isompien tessujen kanssa, mutta sitten palataan Äidin luo. Senkin Mussukka!

OranssiPoika

Vihreälle pojalle oli jo koti olemassa, mutta valitettavasti perhe joutui siirtämään koiranhankintaansa tuonnemmaksi. Näin ollen tämä iloinen veitikka on rakastavaa ja hyvää kotia vailla! Deveroux from Balihara Ranch on myös hyvin reipas, aktiivinen poika, joka on myös lupaava rungoltaan. Pidän kovasti varsinkin tämän tyypin takaosasta ja liikkeistä. Päivittelen tuonne sivuille tarkemmat tiedot pojista vielä tämän päivän aikana. Lisätietoja saa myös puhelimitse/sähköpostilla!

Vaan nyt pitää jo nousta tästä konneelta. Tessujen ruuat on sillä mallilla, että niitä voisi alkaa jakamaan kuppeihin. Iloista ja touhukasta kevään odottelua! Ja erityisterveiset meijän bernipojilta veljilleen Nanukille, Veijolle ja Manulle .

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Raketit paukuteltiin takapellolla, aamun ohjelmassa sitten paukkujen jäänteiden keräämistä, etteivät päädy tessujen kitaan.

Joulu tuli ja Joulu meni. Aina yhtä yllättäen ja aina yhtä ähkynä piti pyöriä. Tuli syötyä kinkkua ja suklaatia. Salaatteja ja laatikoita. Lohta ja silliä. Rosollia ja ja ja... Tessut saivat vain kinkkua. Ja riisipuuroa. Keittiössä kävi melkoinen päivystys pyhien aikana, kun herkkuja pöytiin aseteltiin.
Myös vieraita kävi, useampia. Toiset viipyivät useamman päivän, toiset piipahtivat vain päiväseltään. Kiitos kaikille Ihanille Vieraille kun kävitte ja olitte . Tervetuloa taas Teerivaaraan!

Joulukuu oli muutenkin aika hektinen, etten sanoisi ruuhkainen monine tapahtumineen ja reissuineen. The Thing on ehdottomasti laumamme uusi jäsen, bernipoika maailmalta Don Quiote from Balihara Ranch! Tervetuloa Suomen Lappiin Pikku-Danny .

Danny on hyvin lupaava miehenalku, joten toiveet ovat korkealla tämän pikkuherran suhteen. Jännityksellä odotamme tulevaa, miten meijän The Tyyppi tulee lunastamaan paikkansa akkalaumassa. Luonnetta kuitenkin piisaa, joten uskon hänen pärjäävän hurmaavalla olemuksellaan ja määrätietoisella asenteellaan!

Dannyn mukana Suomeen matkusti myös hänen velipoikiaan, jotka matkasivat omiin koteihinsa Suomeen saapuessaan.. mm. Donatello from Balihara Ranch kiusaa Juukan seutuvilla IsoVeljeään BB Will Turneria alias Simoa  .

Yksi pentu etsii yhteistyökykyistä, rakastavaa kotia itselleen. Soittelehan tai laita mailia, mikäli olet kiinnostunut lupaavasta tuontiuroksesta!

Joulukuun alkupuolella matkasimme etelään sitten Mimmusen kanssa. Mimmi oli ilmoitettu Messariin Voittajakekkereihin, kun se oli niin mahottoman komiassa turkissa. Aloin pestä ja puunata koiraa lähtöpäivän aattona. Ja olishan se ollutkin jotakin, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan... Melkein kaikki tessun karvat jäivät pesuhuoneen lattiaa peittämään. Mitä ei irronnut pestessä, putosi sitten kuivatessa keittiön lattialle. Harmitti vietävästi, mutta ajateltiin sitten, että otetaan reissu ihan loman kannalta ja irtiottona arjesta. Ja onhan sitä Mimmiä Voittajanäyttelyissä karvattomana juoksutettu ennenkin eli sinänsä ei mitään uutta. Hyppäsimme Isännän kanssa kennelkerhon bussiin ja niin matka kohti etelää alkoi.

Mimmi sai lauantaina EH:n erittäin hienoin arvosteluin. Isäntää ja tytärtä oli vain naurattanut kehän laidalla, kun olimme Mimmusen kanssa juosseet ympyrää karvatupot perässämme leijaillen..

Lauantaina iltasella kävimme illastamassa ja istumassa iltaa ystäväpariskuntamme kanssa kaupungin yöelämässä. Olihan mukava ilta, kiitos Berny ja Teija . Hotellihuoneeseen palattuamme totesin Mimmin ontuvan toista etustaan. Ajattelin, että on nukkunut sen päällä ja kinttu on puuduksissa. Mimmi takapää on joskus aika jäykän oloinen makuulta noustessa, joten tuumasimme vaivan siirtyneen myös etupäähän. Aamulla Mimmukka ontui etustaan vielä enemmän. Illan iloista aiheutuneesta päänsärystä ja Mimmin ontumisesta johtuen olikin helppo päättää, ettei lähdetä Messariin toikkaroimaan ollenkaan. Harmittaa hieman, että missattiin Annin ja Benjan (BB Ava Gardner) kanssa sovitut treffit. Mikä kuitenkin lämmitti aivan erityisesti mieltä, oli meidän Illusen pojan ja Aamun velimiehen upea menestys sunnuntain kehissä; Janipan Tuukka nappasi Pohjoismaiden Voittaja Junnutittelin! Onnea vielä kerran, Tuukka & Kotiväki!! Olet niin hieno poika!

 Kotimatka Helsingistä Rovaniemeä kohti alkoi hyytävissä merkeissä. Bussikuskit ihmettelivät, ettei lämmityslaite ala puhaltaa lämmintä ollenkaan. Eikä se sitä alkanut tehdä koko matkalla. Pakkasta oli vaihtelevasti parisenkymmentä bussin ulkona, vähän vähemmän sisäpuolella. Minulla ja Isännällä sekä muutamalla muulla oli sentään makuupussit, joissa nuokkua ja yrittää pysytellä lämpimänä. Kyyti oli kuitenkin kylmää ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Ihmetellä täytyy, että bussimme väki ankarasta palelemisesta huolimatta jaksoi pysytellä niin positiivisella mielellä. Rovaniemelle maanantaiaamuna saapuessamme pakkasta oli -25 ja linja-autoasemalle jättämämme paku hytisi kylmissään. Olisihan sitä luvannut melkein vaikka mitä, että olisi saanut kylmästä bussista hypätä lämpimään autoon. Ilta oli pitkällä ennenkuin kotona ehti saunaan ja lämpiämään. Olihan se reissu!

 Tiistaiaamusella soittelin eläinlääkärille ja pääsimmekin heti samana päivänä vastaanotolle. ELL totesi Mimmusen oikean etusen ulommaisen varpaan olevan venähtänyt ja kovin turvoksissa. Mimmi sai kipulääkkeitä ja antibioottikuurin tulehdukseen. Epäilen varpaan venähtäneen, kun tessu on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja nukkunut pehmeällä sängyllä poissaollessamme. Sängystä liukkaalle lattialle hyppääminen on todennäköisesti saanut varpaan venähtämään. Muuta selitystä on vaikea keksiä, kun jalka oli syömään lähtiessämme ihan kunnossa. Kipulääkkeistä johtuen Tamminäyttely Kajaanissa jääpi Mimmin kohdalta väliin. Vaan eipä haittaa yhtään, onhan tuo tessu nyt ihan kalju. Tamminäytelmiin kuitenkin mennään, labukkarouva Inka on ilmoitettu sinne myös.

Messarin reissulla tapasimme ystävämme Espoosta. Nekku (BB Timon) perheineen tuli tapaamaan KasvattajaMammaansa ihan vartavasten! Olipas Nekusta kasvanut hieno poika, aivan ihana pää ja mikä luonne! Mahdoton heilurihäntä, iloinen pikkuveitikka! Oli aivan ihanaa nähdä pitkästä aikaa Elisa & Lapset! Kiitos vielä, kun toitte Nekun näytille. Toivottavasti nähdään taas jossain vaiheessa! Paljon rapsuja ja suukkoja Nekulle!

Bouncy Buffoon's Timon, 8 kk

Tällä viikolla myös Timonin eli Nekun velimies Pumba kävi kylässä kasvukodissaan. Pumban IsoSisko Tessu oli myös mukana, joten meillä oli koossa ihan täysi värisuora, kun Nelli ja tietysti ÄitiKoira Donna ottivat osaa miitinkiin .

Pumban Isompi Emäntä Donna sylissään, Donnan poika Pumba ja Pumban PikkuEmäntä Nellin ja Tessun kanssa

Myös Pumba on kasvamassa hienoksi mieheksi ja tuntuu olevan luonteeltaan todella 'donnamainen'.. vai sanoisiko oikeastaan 'jasumainen'. Poikien isukki ei jää kyllä metriäkään jälkeen morsiostaan, joten mitäpä muuta odottaa saattaakaan kahden rämäpään jälkeläisiltä. Vauhtia ja Vaarallisia Tilanteita.

Olemme ehtineet joulukuullakin lenkkeillä metsässä ahkerasti. Välillä koko porukalla ja välillä kelkkaillen isojen tessujen kanssa. Kameraa ei ole kovinkaan monella lenkillä viitsinyt kuljetella mukana, valoa kun ei ole nimeksikään ulkona. Kunhan sydäntalvi kääntyy kevääksi ja valo lisääntyy, tulee kuviakin taas päiviteltyä albumeihin varmaan enemmän.

Aamu, Nasu ja Donna

Saga ja Inka

Hieno Aamu

Lenkin jälkeen onkin kiva köllötellä kylki kyljessä lämpimässä pirtissä..

Tammikuu tulee olemaan myös kiireinen, tosin reissuja ei kovin monia pitäisi olla tulossa tuon Kajaanin Tamminäyttelyn lisäksi. Tosin juoksuja odotellaan muutamallekin tyttärelle, joten saattaapihan se olla, että Wolkkarin keulaa johonkin suuntaan pittää kääntää..

Leppoista eloa ja Onnea & Menestystä alkaneelle vuodelle toivottaa Team Teerivaara!

Meijän tessulaumaan singahti rytinällä kuuden kuukauden ikäinen beaglekakara toista viikkoa sitten. Ahontauksen Nasu on serkkuni ja hänen tyttöystävänsä tessu, joka oli muotoillut kodin irtaimiston lisäksi Isäntäväen hermot ihan uuteen uskoon. Aikamme asiaa tuumailtuamme päätimme, että Nasu lähtee nyt Teerivaaraan opettelemaan tavoille ja ihmettelemään, miten pikkutessulle voikin tulla eteen se päivä, ettei kertakaikkiaan jaksa pureskella sohvan kulmia. Sitä on vaan niin hitsin väskä..

Muutama päivä tätä...

...ja tätä....

...eikä pikkunasunen ole yrittänytkään muistella, miltä kaukosäätimet maistuu. Kun piikleriiviö on päässyt päivittäin lenkille joko itsekseen tai muun lauman kanssa, ei energiaa tunnu jäävän muuhun kuin syömiseen ja sängyn jalkopäässä loikoiluun.

Nasu on aivan ihana tessu, suurenmoinen persoona, jolla on hauskoja tapoja. Aamuisin on saatu herätä  poikkeuksetta vähän ennen kellon soittoa hassuun läpsytykseen.. Nasu ravistelee päätään ja läpsyttelee meidät hereille isoilla korvillaan. Pissihätä.
Nasu tykkää myös piilotella tavaroita ja on hyvin närkästynyt, jos hänen kätkönsä löytää. Paheksuvasti tuhisten Nasu kantaa saalistaan uuteen piiloon ja häntä pystyssä päristelee sitten menemään ylpeänä siitä, että on niin taitava piilottelija. Kunnes Emäntä löytää saaliin taas (esim. hevosen karsinasta lantakasan alla piileskelleen porkkanan). Nasusta on myös hauskaa leikkiä paimenkoiraa ja koota lampaat samaan kasaan. Lysti loppuu tosin kuin veitsellä leikaten siihen, kun Sanni The JohtajaUuhi on sitä mieltä, että NYT RIITTÄÄ!!! Nasulle tulee kiire juosta Emännän jalkoihin. Sieltä onkin hyvä näyttää kieltään ja puida nyrkkiä lampaille.. 'Tulkaa tänne tappelemaan, jos uskallatte!! Raukkikset!!"

Niinkuin muutkin tessut 'pienenä', myös Nasu on päässyt uuden Isännän ja Emännän kanssa kaupungin iloja ihmettelemään. On niin hirmuisen tärkeää saada maalaistessulle monenlaisia kokemuksia, niitä mitä ei kotipuolessa ole tarjolla. Kaupunkireissulla kävimme ensimmäisenä lemmikkieläinkaupassa ostamassa Nasulle huomioliivin. Nasu halusi myös solmuluun. Ja sai sen.

Kaupungissa päädyimme ihmettelemään myös niitä kamalia ritiläpohjaisia kierreportaita. Nasu oli kyllä ihan tavattoman rohkea. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen neiti tepasteli ihan ylös asti vain hieman alustaa arkaillen. Vaikutuksensa on varmaan sillä, että Nasu on ollut paljon Emännän mukana tallihommissa ja kirmaillut navetan puolella ristiin rastiin, myös lietekourujen katteena olevien ritilöiden päällä.

Hissit ja portaikot mentiin todella reippasti myöskin. Ihmetystä herätti eniten ehkä ikkunasta heijastuva peilikuva, jolle piti vähän ärähdellä ja ulvahdella. 'Ootkos siinä uhittelematta, senkin luppakorva, tai täältä pesee!!'

Mutta mikä Nasulle jäi varmaan kaupungista kuitenkin parhaiten mieleen? Ne ihanat tuoksut, joista meinasi mennä bienen beaglen bää ihan sekaisin!

Ympäröivä liikenne ja ihmiset eivät saaneet minkäänlaista ihmetystä aikaan.. mutta ne tuoksut! Pikkukoira kulki kuono maassa lähtöpisteestä päätepisteeseen välillä luoden Ihmisiinsä kiitollisia katseita.. 'Voih Jesta mikä Mesta!'

Nasun kanssa tässä jo vähän haaveillaan tulevista jäniksen metsästysreissuista. Ollaan tosiaan jo vähän harjoiteltukin kulkemalla maastossa ihmettelemässä metsän ääniä ja tuoksuja. Jäniksen jälkiin ei olla vielä törmätty. Myös paukutteluun pitää käydä tutustelemassa.. Saapa nähdä, joko tälle kaudelle neiti ottaisi ensimmäiset ajot...

Kouluhommat vievät aika paljon aikaa lähijaksoineen ja tehtävineen. Tessuloiden kanssa tulee kuljailtua tuolla metässä, heppojen kanssa touhuttua kaikenlaista. Lambit vaativat myös osansa, olemme vielä toistaiseksi tyhjentäneet lampolan viikottain. Talven mittaan olisi kyllä tarkoitus alkaa kasvattaa pehkua lambien alle, onhan se niin paljon lämpimämpikin alusta.

Yritin tuossa laittaa vähän paperille kuulumisia. Aloitetaanpas sieltä hienoimmasta päästä...

Mimmin tytär, Bouncy Buffoon's Annie Hall eli Muska on esiintynyt syksyn aikana niin edukseen, että koppasi kahden maan valioarvot plakkariinsa! Muska oli Sannan mukana Helsingin ryhmiksessä, jossa kävi pokkaamassa viimeisen sertinsä Suomen muotovalion arvoonsa. Lokakuun loppupuolella Muska matkusti Emäntänsä ja kavereittensa kanssa Tromsan näyttelyyn Norjaan, jossa olikin sitten kahminut melkeinpä kaiken mahdollisen, sertit ja cacibit. Näin ollen Muskeliinia saapi puhutella Suomen ja Norjan muotovalioksi! SIIS NIIN HIENOA! Että kasvattaja on ollut maireena.... .

Muskan sisko, sijoitusnarttuni Jyväskylän liepeiltä, BB Ava Gardner alias Benja esiintyi myös edukseen Hämeenlinnan ryhmiksessä muutama viikko sitten saaden ERIn mukavin arvosteluin. Hyvä Benkku!

Näytelmistä puheenollen; olemme ilmoittautuneet Messariin, molemmille päiville. Ensin oli tarkoitus ottaa junnuosastoa mukaan, mutta suunnitelmat muuttuivat. Aamu on vielä niin lyhyessä turkissa ja Saga on vielä niin pitkäjalkainen, että katsoin parhaaksi jättää toisen kasvattamaan turkkiaan ja toisen kasvattamaan muita ruumiinosiaan sopusuhtaisemmiksi. Ilmo on niin kallis, ettei sinne kehtaa lähteä 'Tiedän-kyllä-jo-nyt-että-meidät-nauretaan-pihalle' -asenteella. Ja minähän sen tiedän, jos joku, miltä se tuntuu. Oltiin nimittäin kyseisellä fiiliksellä Messarissa Mimmin kanssa v. 2005, jolloin neiti kisasi (ehhehh) junnutittelistä. Koira oli niin karvaton, ettei ikinä! PMV-päivänä neito oli kuitenkin EH2 eli JunnuTitteli meni nokan eestä viuh-vauh! Tuomari harmitteli, että ihan oikeesti tässä ois voinut käydä vaikka miten, jos koira olisi ollut turkissa...

No nyt se ON turkissa ja hienossa! Tosin rouva ei ole junnuikäinen enää.. Jokatapauksessa Mimmu pääsee Messarin bussiin Isännän ja Emännän mukaan. Ja isäntäväki pääsee viettämään kahdenkeskistä viikonloppua ja lomaa .

Appropåus! Siitäpä tai mistä lienee tulikin mieleen nuo ensi vuoden pentusuunnitelmat. Elättelen edelleen toiveita, että saisin Donnasta itselleni sen tyttären. Sulhokin on jo valmiiksi katsottu, ruåtsintuånti trikkipoika Biroz Ädgar. Kunhan seuraava juoksu koittaa, lähdemme tapaamaan tätä komiaa Rölliä. Röllistä löytyy lisäinfoa tästä linkistä.

IlluIhanainen heilasti syyskuussa Bastin kanssa, mutta näyttäisi siltä, ettei tärpännyt. Eikun uutta matoa koukkuun! Oikasemme auton nokan kohti Kemijärveä seuraavan juoksun aikaan, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tulevasta, mahdollisesta isukista lisätietoa täällä.

Bernipentusia on suunnitelmissa ainakin vielä Benjalle. Benja ja komia BorthosBenjamin sanoivat kyllä toisilleen 'Tahon' viime kesänä, mutta huonolla menestyksellä. Emmä meinaa kuitenkaan luovuttaa, Benja ja Topi tapaavat taas hyvinkin romanttisissa merkeissä vuoden vaihteen jälkeen..

Muutamia muitakin suunnitelmia on, mutta niistä enemmän sitten, kun nähdään miten nämä edellämainitut menevät..

Käytiinpä muuten labukkaosaston kanssa rotuyhdistyksen järjestämässä EIC-geenitestissä parisen viikkoa sitten. Tuloksia ei olla vielä saatu, kuulemma kolmisen viikkoa niissä voi mennä. Samalla oli hyvä tilaisuus suorittaa kaupunkitreeniä. Inkalle se nyt on piisofkeikkura, mutta SaaganaMaalaisLapselle ihan ehdottoman tärkeä kokemus.

Sagasta puheenollen; Se on ihan Noutaja! Emäntä ja Isäntä on yrittäneet järjestelmällisesti palkata noutamisesta. Noh, kengistä ei tipu palkkaa, mutta kyllä sukasta saa yleensä pikkuherkun. Joskus ihan *grrrrrr*, kun aamukahvin aikaan on viereisellä penkillä epämääräinen kasa sukkia. Kaikki palkkoihin vaihdettuja. Mutta kolikon toisella puolen on ihan hirmu innokkaasti KÄTEEN palauttava koira, jonka mielestä luovuttaminen on maailman ihanin asia! Damilla ja harakalla luovuttaminen onnistuu myös, melkeinpä satavarmasti. Saga lähtee noutoon miljoonaa, nappaa 'IhanSamaMinkäOletHeittänyt' suuhunsa ja palauttaa sen kahtamiljoonaa suoraan käteen!! Ja ikää on seitsemän kuukautta.

Sagastapa sitten vielä oiva aasinsilta seuraavaan asiaan. Sagalla on nimittäin käynyt riekkumiskavereita kylässä pitkin syksyä. Tämä oma lauma kun tahtoo olla labukkalapselle vähän turhan jähmee, kankee ja hidas, on epeli ollut elementissään vauhdikkaista kamuista.

Jokunen viikko sitten Oulun kuppeessa asuva sijoitustytär TytinLapsi Salli kävi Eppunsa kanssa kylässä. Ja siis hei, ihan oikeesti.. Salli oli Sagaa nopeempi!!! Ja Saga oli vähän niinku . Ei pysynyt labukkalapsi Sallin perässä ja hännän pää pilkisti etujalkojen välistä kirsun kanssa samalla tasolla, kun häntä koipien välissä karkuun yritti, turhaan. Aivan turhaan. Että nauratti! Oli tosi kiva nähdä Sallia ja muita! Kiitos Ihana Eppu että toit kotiväkesi meitä kahtomaan! Tervetuloa taas uudelleen!

Myös enkkusprinkku Kaapo & Caro on käyneet meijän tessutiimin kanssa yhteislenkeillä. Kaapo on antanut myös hyvän vastuksen Sagalle. Tosin välillä Nuori Urho on skipannut Sagan syrjään, kun laumassa on ollut joku vähän paremmalle tuoksuva Aikuinen Nainen . Tulkaahan tekin taas Teerivaaraan, Hanna ja kumppanit, niin päästään lenkille!

Mut nyt täytyy taas mennä. Jotakin jäi varmaan kertomatta, mutta jääpähän jotakin ensi kertaan.  Eikun takki päälle ja talliin siivoamaan karsinat ja ruokkimaan lambit. Lampahaiset ovatkin saaneet ulkoilla vielä päivittäin. Kohta ne on kyllä kerittävä, joten sitten alkaa niilläkin rassukoilla sisäkausi. Kuka sitä nyt alasti keskellä talavea tuolla viimassa...

Kasvateistani ja heidän omistajistaan olen saanut olla hyvin ylpeä tänä kesänä. Muskeliini MimminTytär BB Annie Hall nappasi toisen sertinsä uimapukukierroksella Joensuun kaksipäiväisissä näytelmissä. Olihan se jymy-yllätys! Onnea vielä kerran Helena ja Muska! Nyt vain sitä viimistä jahtaamaan .

Myös Tytin lapsukaiset ovat pyörähdelleet ahkerasti kehissä, jopa upeasti menestyen! Salli (BB Tia Dalma) oli Kemissä ROP pentu saaden KPn, Simo (BB Will Turner) oli Oulun kaksipäiväisissä näytelmissä toisena päivänä ROP pentu ja toisena päivänä VSP pokaten kumpanakin päivänä myös KP-pystin. Myös Sakke-veli (BB Jack Sparrow) debytoi Oulussa ollen urospentujen toinen heti velipoikansa jälkeen hienoin arvosteluin! Eikä se menestys vielä Oulun näytelmiin loppunut. Simo oli hienosti Joensuussa JUN ERI1 pokaten vielä ROP JUN tittelin! Myös tyttäret menestyivät hienosti ensimmäisissä virallisissa luokissaan Iisalmessa; Salli (BB Tia Dalma) oli JUN ERI2 ja Saara (BB Elizabeth Swann) JUN ERI4! Hienoa ja upeata! Ihan mahdottomasti onnea vielä kaikille omistajille tessukoineen *tuulettaaaaa*.. Kasvattien näyttelyarvostelut löytyvät tuolta sivuilta.

Siskokset Iisalmessa, BB Elizabeth Swann ja BB Tia Dalma.

Simo, BB Will Turner, on niin IhQu!

 
Ja hieno poika se on kasvanut PikkuSakestakin.

Onhan ne kasvatit puuhailleet muutakin kesän aikana. Salli mm. suoritti Kiva Koirakansalainen -testin hyväksytysti. Onnea onnea Salli & kotiväki. Kyllä tämä kasvattajamamma on hyvin iloinen kaikista aktiivisista kasvatinomistajistaan..

Salli on nyt todistetusti kiva koirakansalainen .

Ollaanhan me pyörähdelty näytelmissä itsekin. Heinäkuussa lähdettiin Kemin näytelmiin Inkan ja Aamun kanssa. Tiedossa oli kaksipäiväiset pippalot, joten päätimme Sulhon kanssa viettää nostalginen viikonloppu ja nakkasimme auton peräkonttiin häkkien ja tessujen sekaan teltan. Tuossa isossa perheteltassa oli ihan mainio retkeillä! Teltta on kaksiosainen varustettuna keittiö-/eteistilalla. Tessut lepäsivät sääskiverkon takana toisella puolella, me toisessa kamarissa.

Yövyimme Aavasaksan upeissa maisemissa kokaten ruokaa ulkona ja nauttien muutenkin hienoista keleistä ja jylhistä vaaramaisemista. Yöllä pääsimme sitten nauttimaan läheisen karaokeTERASSIN epävireisistä antimista. Totesimme, että kyllä se asuntovaunu on tietyissä tilanteissa telttaa mukavampi vaihtoehto.. Noh, olimme kuitenkin näyttelypäivän jälkeen nautitusta hyvästä ruuasta ja saunasta sen verran väsyjä, että rentunruusut ja krototiilirokit eivät loppujen lopuksi  valvottaneet.. Tessukat pitivät myös kovasti valitsemastamme yöpymispaikasta. Luonto-poluilla ja Aavasaksan vanhoilla laskettelurinteillä sai purettua helposti näyttelypäivien aikana häkissä kököttämällä kerätyt paineet.

Inka Kemissä AVO ERI3, Aamu JUN EH2.

Inkan kanssa pyörähdettiin myös Rovaniemen ryhmiksessä, saaliina AVO ERI1 PN3. Ihan hienosti labukkaiseltamme!

Labukoiden kanssa on touhuttu muutenkin kaikenlaista. Uimaan ovat päässeet ja noutoharjoituksia on tehty niin dameilla kuin riistallakin. Inkalle lisäksi hakuruutua sekä dameilla että riistalla. Myös MEJÄilemään molemmat labukat on päässeet, tosin jälkeä oisi saanut vetää vielä useamman.

Sagalle viimeksi vedetty jälki oli vain kymmenmetrinen, ehkä hieman liian vanha (10 tuntia, hellepäivä). Seuraavan jäljen päätimme tehdä myös lyhyeksi jättäen sen kuitenkin hautumaan vain joksikin tunniksi. Inka taas etenee jäljellä höyryveturin tavoin, suoraviivaisesti jyräten ja käpyjä mennessään lennätellen. Viime jälki oli 300m, ikää myös sillä tuo 10 tuntia. Jälki ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, kaadolle mentiin yhtä soittoa kirsu maassa kuin vanha tekijä. Veripullo on taas sulamassa, joskohan tuota alkuviikosta saisi sen verran aikaiseksi, että kävisi vetasemassa vaikka jo sen puolen kilometrin pituisen jäljen, muutamalla kulmalla..

Inka on päässyt myös hakuruutuun tositoimiin. Vaakkuja ei ole ollut käytössä kuin kolme, joten ruutu ei ole ollut ihan virallisen kokoinen. Yksi markkeerattu ja kaksi ruutuun piilotettua tirppaa löytyivät vaivattomasti ensimmäisessä harjoituksessa. Toisessa viimeinen vaakku jäi löytymättä. Isäntä ampui ja heitti koiran nähden, päästin tessun hakemaan ja niin saatiin päättää toinenkin harjoitus onnistuneesti ja hyvään fiilikseen! Metsästä tullessa poikkesimme myös läheiselle lammelle ottamaan muutaman vesinoudon ja palkitsemaan tessusta uimisella. Se kun on sen himohommaa..

Sorsastuskausikin päästiin korkkaamaan eilen. Sulho, pojat Axu ja Robin sekä Mamma ja Inka panhostivat lampien soisia laitamia ja Simojärven rantoja pimeän tuloon saakka. Kolme sorsaa sai pitää henkensä, tuurilla. Kokemuksia saatiin kyllä ja kunnon hiki pintaan. Oli kuitenkin hyvä reissu, ensi viikonloppuna taas uudelleen!

Sagalla alkaa olla nouto kondiksessa. Se noutaa mielellään kaikkea, mitä tielle sattuu. Meidän perheessä on muotoutunut uusi selitys kaikelle, mikä ei nyt heti satu löytymään.. 'Jaah, se on varmaan noudettu?' Ulkoa saapi keräillä niin sukkia, crocseja, haarukoita, vessapaperirullia, jne. Kaikkea, mihin pikkulabukkainen on sattunut yltämään tai ehtinyt tarttumaan, kun vähänkin on silmä välttänyt. Mutta ei se mitään! Itsehän olen yrittänyt opettaa neidille sen, että noutaminen on parasta mitä se voi tehdä! Hiljalleen myös luovutukset alkavat onnistua, eli tavarat palautetaan käteen niitä lattialle välillä tiputtelematta. Eilen kävimme Sagan kanssa myös ammuskelemassa, tai oikeastaan totuttelemassa ammuskeluun. Lähdettiin kuljailemaan leikkien ja makupaloja maistellen hiljalleen metsätietä, jossa sadan metrin päässä isäntä paukutteli haulikolla minkä kerkesi. Edettiin niin pitkälle, kuin se näytti pikkulabukan mielestä olevan turvallista. Noin 20-30 metrin päähän sitten pysähdyimme, hienoisen jännittämisen raja näytti olevan siinä. Harjoitus lopetettiin, hieno ja rohkea Saga!

Ollaanhan me Sagan kanssa pyöritty kesällä muuallakin, kuin metsässä ja rannoilla. Kaupunkireissuja on tehty pari. Muutenkin, kun on ollut johonkin kauemmas asiaa, Saga on päässyt mukaan. Onhan se maalaiskoiralle melkoinen kokemus päästä kaupungin ihmeitä kahtelemmaan. Hissit, kummalliset portaikot, liikenteen vilinä, näyteikkunat. Kyllä siinä on saanut maalaistollo ihmetellä yhtä jos toistakin .

 Donnan pojat ovat kotiutuneet hyvin uusiin perheisiinsä. Kuvia ja kuulumisia olen saanut mukavasti, ranualainen miehenalku pyörähti kesän aikana jopa kylässä! Oli tosi kiva nähdä, Pumba & Perhe! Pyörähtäkääpäs taas pirtissä!

 
Espoon Nekku

ÄitiKoira ja Pumba

Kesä on ollut monenlaista touhua täynnä niin koirapuolella kuin muillakin elämän sektoreilla. Maatalousopinnot etenevät omalla painollaan, navetointia, heinätöitä ja muita peltohommia on riittänyt koko kesälle ja alkaneelle syksylle. Myös lampaat ja hepat työllistävät mukavasti, uusia aitoja ja sääsuojia on rakennettu ja laitumia kunnostettu. Myös heppalaumamme sai vahvistusta. Eleanora Viita alias Ellu totuttelee uuteen laumaansa. Tästä hepasta ja muutenkin heppakuulumisista yritän ehtiä laittaa päivityksiä ensi tilassa tuonne heppablogin puolelle.

Mutta nyt tämä Emäntä napsauttaa konneen kiinni ja lähtee valmistautumaan reissuun lähtöön. Meidän OpiskelijaJannut ovat lähdössä taas maailmalle viikoksi, joten viimeiset pyykit koneesta, pakastinta tyhjentämään, hiuksia värjäämään ja sitten auton nokka kohti Rovaniemeä.